tiistai 24. toukokuuta 2016

Päiväreissulla Tallinnaan Europalla


Terve taas.

 Jotkut teistä ovat varmaan huomanneet että nyt kevään ajan on tultu risteiltyä enemmän tuonne Suomen etelä-naapuriin yhden tietyn tietyn laivan kyydissä. Päätinkin jo vuoden alussa kuultuani Europan paluusta ja silloin annetusta kevät-aikataulusta, että kevään ajan keskitänkin laivamatkani paljon kaivatulle Silja Europalle.

Oltuani mukana laivan ensimmäisellä reittimatkalla ja yhdellä Europan 22-h risteilyllä, pitihän se päiväristeily-tuotekin vielä kokeilla. Teinkin varauksen toukokuulle ja kyselin kavereita ja tuttuja mukaan, mutta lähtöä edeltävänä iltana valkeni lopulta että lähdimmekin matkaan sitten vain kaksistaan Jannen kanssa. No mikäs siinä vaihteeksi kaksistaan jonkun hyvän kaverin kanssa lähteä Tallinnaan.

Europan Päivä Tallinnassa-risteilyn aikataulu ei ollut ihan parhaasta päästä kehä kolmosen ulkopuolisia ajatellen. Herätys meillä Jannen kanssa oli 4.00 ja kohti Helsinkiä lähdimme ajamaan ennen viittä. En ollut ennen Olympiaterminaaliin autolla ajanut ja kiitos kännykkäni vaiko Soneran verkon, kun GPS signaali katosi Ruoholahden kohdalla, jolloin jouduinkin pään sisäisen kartan ja opasteiden kanssa etsimään tiemme Olympiaterminaaliin. Liikennettä ei juuri kuuden aikaan aamulla ollut ja helpostihan tuonne löysi opasteiden avulla. Ennen autolähtöselvitykseen ajoa kävimme sataman edessä kuvaamassa Silja Europaa, joka sopi hienosti Olympiaterminaalin maisemaan kuten uransa alussa 23 vuotta sitten.



Jannelle Silja Europa oli myös vanha tuttu Turun reitiltä. Abiristeilynsä 2010 jälkeen paluu tälle laivalle herättikin muistoja.



Tutkittuani eteläsataman lähistön parkkipaikkojen hintoja ennen matkaa, totesin että voisi olla edullisempaa ottaa auto laivaan parkkiin, kun parkki ja polttoaine-kulutkin kaverin kanssa puoliksi pistettiin. Vähän ennen matkaa kuulin että vieressä olisi ollut viikonloppuisin ilmainen pieni parkkipaikka. No olipahan varma parkki laivalta.
Ajoin ensimmäistä kertaa itse auton laivaan ja autolähtöselvitys kävikin yllättävän ripeästi kun olin antanut auton rekisterinumeron matkaa varatessa. Heti saapuessamme luukulle, tiesi virkailija heti  sanoa, mitä meillä oli varauksella ja antoi maihinnousukortit ym ja autoparkkilätkän. Ei tarvinnut varausnumeroa muistella.




Edessä ajavia, ja lastaushenkilökunnan viittomia seuraten Silja Europa sai kunnian olla ensimmäinen autolautta, johon olin itse ajanut ja hienostihan se auto saatiin parkkiin 3. kannelle. Nappasimme tavaramme ja nappasimmekin viereiset keulahissit ylemmille kansille.


Ensin pysähdys legendaarisessa aulassa.


Olin varannut meille Deluxe-luokan hytin, joka sijaitsi keulan päässä kannella 11. Oli mielenkiintoista päästä viimeinkin kokeilemaan tätä kehuttua Europan hyttiluokkaa ja mukavaa matkustaa vaihteeksi hieman paremmassa hytissä.



Hytti saikin heti molempien hyväksynnän. Parhainta tuossa luukussa oli upea erkkeri-ikkuna, josta näki upeasti ulos. Valoisuutta ja näkymää sai vielä lisää kun veti verhot pois kulma-ikkunoista. Hytin varustukseen kuului myös astetta isompi WC, jääkaappi virvokkeilla, iso TV, mukavasti tilaa ja parisänky josta paljastui astetta parempi varustelu perushytteihin nähden. Uuden mukavan patjan päällä oli myös kohtuullisen kokoinen petauspatja. Australiasta palattua ei vaan ole päiväpeittoa noissa näkynyt, mutta eipä se haitannut, peitto vielä patjan päälle ja lekottelemaan. Maximissa tarjoiltava erikoisaamiainen kuuluu hintaan vain yön yli kestävillä matkoilla. Suosittelen lämpimästi tätä mukavaa hyttiä Europalta.




Retro housuprässi tallella vielä


Vessan hygieniatuotteita.
 Hyttiin asetuttuamme Jannella alkoikin olla jo nälkä ja suuntasimmekin ennakkoon varatulle erikoisaamiaiselle Maxim ravintolaan. Viimeinkin pääsimme molemmat käymään tässä ravintolassa, kuljettuamme tästä jo Turun aikoina monta kertaa ohi.
Sisääntullessamme saimme lasit laivan kuohuviiniä ja löysimme myös mukavan ikkunapöydän, johon myöhemmin mukava miestarjoilija tarjosi meille kahvit ja teet hymyn kera. Aamiaisvalikoima oli tuttuun tapaan loistava ja saihan tuosta hyvän alun risteilylle samalla katsellen kun Europa irtaantui satamasta ja aloitti matkan kohti Tallinnaa.





Linda linen kataramaani lähdössä Tallinnaan


Aamiaisen jälkeen vetäydyimmekin mukavaan hyttiimme, avasimme jääkaapista skumppapullon ja istuimme suuren ikkunan ääressä katselemassa lähtöä ja Suomenlinnan ohitusta.





Sääkin oli kohdallaan tällä risteilyllä niin pitihän sitä välillä ulkonakin käydä. Perän ulkokansille oli tuotu tuoleja, pöytiä ja parit kansibaarit.





Hei hei, Helsinki

Kannella tapasimme äkkiseen myös pari muuta laivaharrastaja-tuttua aiemmilta risteilyiltä, vaihdettuamme muutaman sanan jatkoimmekin omia teitämme.

13. Ulkokansikin oli peräpäästä avoinna
Kannelta suuntasimme katsomaan 7. Kannen Arcadea, Jonka Gifts myymälästä lähti mukaan pari Silja Europa lautasta. Janne löysi uudet kuulokkeet itselleen. Molemmat löysivät myös jotain pientä hyödyllistä Fashion myymälästä. Vyön ja aurinkolasit.


Ostoskadun jälkeen vilkaisimme Europan uniikkiin Teatteri Europaan. Viikonloppuisin täällä on lapsille ohjelmaa ja tällä kertaa Nukke Maddaleena viihdytti lapsia. Täällä en muista muuten käyneeni kuin Turusta yhden saaristoristeilyn paluumatkalla kun vanhempani tulivat tänne istumaan. Lieneekö nimi olleen tuolloin vielä Moulin Rouge?


Pitihän sitä myös uudistunutta Ocean Clubia ja Windjammer Baria kiertää.


Australian vuokraukseen pistetyt aurinkosuojafilmit voisi poistaa ikkunoista...


Veimme ostokset hyttiin ja katselimme jonkin aikaa ohittavaa m/s Finlandiaa, jonka kyydissä olimme Jannen kanssa olleetkin puolitoista vuotta sitten.


Portaikossa olikin mainos että lapsuudesta tutut arcade-pelit löytyivät 12. Kannelta ja päätimmekin suunnata seuraavaksi sinne pelaamaan klassista ilmakiekkoa. Parin erän pelimme päättyikin tasapeliin.




 Sitten suuntasimmekin drinkeille Ocean Clubiin ja kuuntelimme samalla orkesteria. Risteilyohjelma yhtyeineen tuntui olevan näillä risteilyillä suunnattu vanhemmalle väelle ja viikonloppuisin on myös ajateltu lapsimatkustajia. Bingoakaan ei näillä risteilyillä ollut ja uudistettu Disco on avoinna vain tilauksesta.




 Menimme joksikin aikaa ulkokannelle katsomaan lähestyvän Tallinnan siluettia ja sitten olikin aika mennä hyttiin katsomaan maihin otettavat tavarat ja katsella vielä saapumista ja sataman laivoja. Maissaolo-aikaa Silja Europan päivä Tallinnassa risteilyllä on 5,5 tuntia.


Princess Anastasia

Baltic Queen

ready to go!
Maihinnousu tapahtui 5. kannelta ja maihin lähdimmekin kohta saapumisen jälkeen. Ajatuksissa oli suunnistaa Kalamajan aluetta katselemaan ja käydä vanhassa kaupungissa.




Ostettuamme varmuudeksi myös liput julkisiin suunnistimme kohti Kalamajaa, jonne pääsimmekin ratikalla Estonian muistomerkin vierestä.




Balti Jaamin aseman vierestä yritin etsiä aiempana päivänä avattua kahvilaa, jossa sanottiin lehtiartikkelin mukaan olevan pienin Tallinnan terassi ja lonkeronkin olisi saanut halvalla. Joko paikka oli turhankin pieni tai kyltit olematomia, mutta en sitä löytänyt. Löysimme tiemme kuitenkin Kalamajapäiville, missä oli markkinatyyliin monenlaista kojua ja esiintymislava. Kiertelimme alueella ja maistoimme mm käsintehtyä limonaadia ja tallinnallaisia leivoksia. (rapeat versiot vohvelista ja korvapuustista?)

Kalamajapäivät

Käsintehtyä luontaistyylistä limonaadia




Janne halusi Sushimon-kojusta mukaansa sushia.


Kierrettyämme markkinoita jonkun aikaa, lähdimme kävelemään kohti Vanhaa kaupunkia perinteisen paperikartan avulla. Reitti kulki Toompeanmäen vierestä, missä en ollutkaan aikoihin vieraillut joten kiipesimme sinne 150 porrasta Jannen laskujen mukaan.

Upea kesäinen ilma ja luonto



Kiipeäminen ei täysin turhaa ollutkaan kun löysimme tiemme toiselle Toompeanmäen näköalatasanteista. Katselimme upeita maisemia ja paikalla oli myös turistiryhmä, jonka englantia puhuvaa opasta oli jännä kuunnella. Opas puhui mm. Vanhankaupungin kannattamattomuudesta asuinalueena, kaupungin väkimäärän riittämättömyydestä kaupungin omaan metroon ja että Olafin kirkon torni olisi aikanaan ollut jollain lailla maailman korkein rakennus...jos oikein käsitin.



Halusimme nähdä myös toisen lähellä olevan näköalatasanteen ja suunnistimme sinne.


Toisella näköala-tasanteella olikin enemmän porukkaa ja toinen turistiryhmä kera english-speaking Guide, joka puolestaan höpisi Tallinnasta ja olympialaisista. Täällä muistankin käyneeni aiemmin Forssan lukion Viron historian kurssin retkellä, missä pidin itse esitelmän mm. Raeapteekista.

Näkymä keskustaan


Silja Europa satamassa. Kokoero viereiseen Superstariin on huikea.

Nälkäinen lokki?

Toompeanmäeltä etsimme tiemme alas Raatihuoneen torille, jonne johti pitkä mäki. Mäen alapäässä Etelä-amerikasta tullut turisti kysyi minulta neuvoa A-terminaaliin, josta hän taisi olla st. peters linen risteilyllä Itämerellä. En ollut ehkä paras opas kun alue ja kujat olivat hieman vieraita mutta pysyin näyttämään hänelle suunnilleen suunnan ja tien satamaan. Ei huono tapa matkailla tässä maailmanosassa tuo itämeren risteily.


Vähän matkan päästä löytyikin tie tutulle torille.




Katseltuamme hetken ympärillemme, totesimme että voisimme hiljalleen kävellä kohti Viru-keskusta ja katsella mitä matkan varrella on.

taitava viulisti



Virukeskuksen viereisellä viheriöllä pysähdyimme lepuuttamaan jalkojamme ja janne maistoi aiemmin Kalamajasta ostettuja susheja, olivat maistuvia minullekin. Virukeskuksessa pysähdyimme etsimmässä itselleni evästä ja löytyihän sitä alakerran ruokakaupasta.



Suuntasimmekin kohti satamaa ja Superalkon kautta takaisin Silja Europalle. Molempien jalat alkoivat olla jo kipeät pienestä lenkistämme.

Risteilymatkustajilla oli taas pääsy laivaan vapaaseen ajankohtaan.


Silja Europa

5. Kannen keulan hissiaula.
Laivalla palasimmekin uupuneina hyttiimme ja lepuutimme jalkojamme ja silmiämme hytin mukavassa vuoteessa. Taisipa toinen meistä torkahtaakin hetkeksi. Suuresta ikkunastamme 11. kannen korkeudelta oli upea näkymä Tallinnan satamaan.


 Yhtäkkiä M/S Star myös ilmestyi viereen 15.30


Suomeen palaavia automatkustajia odottamassa Starille pääsyä.

Pitihän sitä myös Suomi-Venäjä peliä katsoa.


16.30 Star veti autorampin sisään ja peruutti vikkelästi vierestämme. Saa olla taitava kapteeni noin nopeita laivoja ajamassa.



Viking XPRS
Sauna-osaston auetessa klo 17 ajattelimme lähteä siellä käymään. Jannelle tämäkin paikka oli jo turusta tuttu, eikä se kuulemma ollut paljoa niistä ajoista muuttunut.

Sauna Beach

Miesten puolella pukuhuoneesta, suihkusta ja saunasta on upeat näkymät.


Rentouttavan saunomisen jälkeen saunasta lähtiessämme, olikin Confrence osastolla pystyssä Suomi-Venäjä lätkästudio ja saunomisemme ei olisi paremmin voinut päättyä. Saimme todistaa kun Suomi voitti Venäjän 3-1 ja riemu laivalla oli katossa!


Paluu-matkalla piti tehdä vähän ostoksia vielä Tax Free superstoresta. Mukaan tarttui mm. purukumia ja kesäjuomia.

Tax Free Superstore


Kattokupolit Atriumin yllä.

Ihana muisto vanhoista Turun ajoista :)


Loppumatka menikin sitten hytissä kun Janne ei jaksanut enään mihinkään lähteä. Helsinkikään ei enään kaukana ollut, joten hain Fast Lanesta katkarapuleivän ja menin syömään sen hyttiin kaverin ja upeiden näköalojen kera.


Hiljalleen saavuimmekin Helsinkiin ja odotimme kuulutusta autokannelle siirtymisestä.


Autoa ei sopinut käynnistää ennen kuin muut autot alkoivat miehistön kehotuksesta käynnistyä. Keulan kautta nokka kohti perää ja rauhassa ulos. Oli mukavaa kun ostokset sai autoon lyhyellä kantamisella ja näin sai mukavan äkkilähdön kotimatkalle, odottelematta ruuhkaratikkaa ja pikavuoroa Kampista. Rauhallisesti ajolinjoja ja opasteita seuraamalla löysimmekin tiemme tuttuun Ruoholahteen ja länsiväylälle kohti Forssaa. On sitä hyvä kerrata Helsingin keskustassa ajamista välillä.
Autokansi.
Kevään 3. Silja Europa-matkan myötä toivotan vielä kerran aluksen lämpimästi tervetulleeksi takaisin Itämerelle ja toivottavasti kesällä vielä ehtisi yhden risteilyn Europalla tehdä tyttöystävän kanssa. Kiitokset Tallinkin henkilökunnalle maissa ja laivalla ja Silja Europan miehistölle onnistuneesta matkasta!


-Haru