keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Vuosipäivää romanttisella laivavanhuksella

Terveiset vuoden ensimmäiseltä risteilyltä, joka tehtiinkin sitten vuosipäiväristeilynä Tallinnaan tyttöystäväni Rican kanssa. Yhteisiä seurustelupäiviä oli tuolloin takana 365 joten pitihän sitä juhlistaa. Passelisti tuona päivänä oli myös 36 vuotias Viking Rosella tuuraamassa Helsinki-Tallinna reitillä ja lähdössä oli matkaan muitakin tuttuja ja itselle uusia laivaharrastajia. Loistava yhdistelmä siis yhdelle risteilylle.

Mahtavaa kun muru asustelee vielä jonlun aikaa opintojensa parissa Riihimäellä, josta on loistavat raideyhteydet Helsinkiin ja muualle Suomeen. Auto ilmaiseen parkkiin murun luo ja hyvin nukuttujen unien jälkeen kamat kasaan ja kohti asemaa.

                     
Huomioiden VR:n ja talven rakkaus-suhteen, oli viisasta valita aikaisempi Intercity-juna myöhemmin lähteneen lähijunan sijaan. Näin oli varaa sille että juna olisi jonkin verran myöhässä. Intercityyn saa myös säästölippuja edullisemmin kuin lähijuniin ja hintalaatusuhde näissä junissa on paljon parempi.
Molempiin suuntiin olimme varanneet paikat 2 hengen työskentelyhytistä, joten tuli tämäkin matkustustapa kokeiltua. Plussaa omasta rauhasta. ja pöydistä kera pistokkeen. Junakin oli talvisäässä nyt ajoissa. Ainoa miinus näin vuosipäivää ja muutenkin kullan kaa matkustaessa etäisyys toiseen vastakkain matkustaessa.
       
Intercityn työskentely/allergiahytti. Vastapäätä sijaitsee vastaava koppi neljälle hengelle.

Helsingissä tapasimme Camillan ja Rican kaverin Rasmuksen. Nautimme pientä aamiasta Asemahallin Baguettessa. Kun aikaa oli vielä hyvin jäljellä ennen satamaan lähtöä, kävimme vielä metrolla ajelemassa Mellunmäessä ja takaisin ja ratikka viitosella satamaan. Kiitos Rasmukselle hauskasta seurasta.


Satamaan saapuessa oli tiskille hiukkasen jonoa. Vaikka suosinkin face to face asiakaspalvelua tuossa kohtaa niin tässä kohtaa tein poikkeuksen ja noudin lippumme kätevästi itsepalvelu-lähtöselvityksestä.


Siirryimme portille tapaamaan muita tuttuja laivaharrastajia ja laivaan pääsikin hiukan etuajassa ilmoitetusta klo 11 jälkeen.


Mahtoi siivojia riemastuttaa aikainen laivaanpääsy kun siivous oli vielä kesken, hetken hengailimme muiden kanssa hyttikäytävällä ja palasimme myöhemmin hyttiimme asettumaan taloksi. Toisin kuin nykyään Silja Europalla, täällä on hyteissä vielä ysärilookkia vuodelta -93, kun nuo rakennettiin entiselle 4. kannen autokannelle. 


Iän näki mm yläsängyistä, pienestä neliöikkunasta ja mm. vanhasta lämmönsäätimestä. Yläsänkyihin ei ole vuodevaatteita pistetty, kun hytit myydään aluksen nykyisellä leppoisalla reitillä vaan 2 hengelle. Iltaisin lähtevällä miniristeilyllä olisi ollut mahdollisuus yöpyä tällä laivavanhuksella. Aamu-kahdeksan lähtö Tallinnasta herättää takuulla herkkäuniset kun tärinää hytissä oli kuten laivalla ennen vanhaan kai kuuluikin.



Alkoholittoman vuoteni takia juhlistimme vuosipäivämatkaamme Muumiskumpalla. 


Kävimme taas tapaamassa muita laivafaneja hytin 4120 "bailuluolassa" ja osa meistä päätyi lähtemään kannelle katsomaan laivan lähtöä. Tämä olikin ainoa kertani tällä matkalla laivan ulkokansilla. Jäi harmittamaan että bryggan alle ei ollut keulaan pääsyä kuten Maarianhaminan reitillä syksyllä.


Mahtaa olla kapulla kivaa pikkupakkasella ajella sataman tienoilla. Niin retroa...


Kierrellessämme laivan yleisiä tiloja kävi ilmi retro-Rosellan pienuus tälle reitille. Istumapaikkoja ei kaikille riittänyt ja itämeren pienin(?) baaritiski keräsi hyvin jonoa alkumatkasta.

Kaksikerroksinen Fun Club

Huh huh
Rosellan erikoisuuksina mainittakoon Home and lifestyle ja Quality Outlet myymälät. 2018 voikin nuo ostetut liinat ottaa käyttöön....


Kumpaankin suuntaan mennessä piti kierrellä myös Tax(not)Free myymälässä. Menomatkalla täältä lähti mukaan vain muutamat limsat omien drinkkien tekoon kun Fun Clubiin ei niitä mahtunut juomaan. Infosta löytyi viimein myös Rosellan postikortti Viikkari-kuvien viimeiseksi tähdeksi, josta en tätä kirjoittaessa ole ihan varma jäikö se sittenkin hyttiin vai onko se eräässä toisessa laukussani...Tuo Finlandia kortti muiden viikkarien seassa ei näemmä halua jääkaapin oveen Tallink Siljan laivojen kaveriksi.


Battery + Fanta + Muumi-skumppa = ?


Pari hyttiä 4. Kannen sisääntulo-aulan vieressä oli kutistetty vessan tyngiksi julkiseen käyttöön.


Näitä vanhoja jyrkkiä portaita. Se Rosellan juttu. Varhaista kasaria lähes kaiken muun ollessa uusittu ympäriltä. 


Mr Kikkelson ja random polttarijengiä Street Cafen karaokessa.


Fun Clubilla piti tanssahdella Kapteenit orkesterin "Rolling on the river" tahtiin murun kanssa. 

Photo: Camilla Lindsberg
8 matkaa viime vuonna tehty oman murun kanssa ja muita metkuja. Ai niin Rica oli valinnut hauskan asunkin tuolle päivälle. Suicide Squan leffan Harley Quinnin ja vaikka en kyseistä leffaa ole vielä nähnyt niin tuntuu että tulevissa Con tapahtumissa tuota cossia tullaan näkemään paljon.


Tuo Harley kyllä tykkäsi ajella Rosellan vanhoilla hisseillä.


Seaside Cafessa tavattiin taas muita tuttuja ja nautittiin vähän makeaa.


Ei ollut Viikkarin kakku pettymys taaskaan. Hyvän ruoan tällä reitillä varmisti aluksen henkilökunta, joka koostui varmaan suurimmaksi osaksi aluksen Ahvenanmaan reitin työntekijöistä. Samalla tuli juteltua Rosellasta ja sen historiasta.


Viimeinkin vastaamme tulivat myös Jani Matkustajalaivat.com sivun takaa ja hänen kumppaninsa Riikka. Kävimme isommalla porukalla vilkaisemassa heidän hyttiään, mikä onkin yksi erikoisuus Rosellalla. Rosellalla sijaistsee vain ja ainoastaan yksi hienompi Seaside Large-hytti (LX2)4. kannen keulapuolella.  17-neliöiseen hyttiin mahtuu olohuone kera sohvien ja jääkaapin, makuuhuone, vähän isompi vessa ja jopa 2 vaatekomeroa. Upea vitriini erottaa huoneet toisistaan ja sisustus on mukavan sävyinen omaan silmään. Tallinnan reitillä tästä olisin voinut maksaakkin (ellei Jani olisi sitä aiemmin vienyt), mutta Ahvenanmaan reitillä kyseenalaistan hieman tuon tarpeellisuutta kun eihän silloin tuolla vietetä 2-7 tuntia pidempää aikaa. Kaveriporukalla voisi olla kyllä mukava. 


 

Rosellan matka yli Suomenlahden kesti vartin pidempään kuin reitin varsinaisen XPRS-aluksen. pitäähän niitä vanhoja moottoreita hieman armahtaa. Tallinnaan lähdimme kullan kanssa kaksistaan.


Odotimme hetken aikaa, kunnes taksijonoon ilmestyi tuttu ja luotettava Tallink Takso, jolla pääsimmekin alkuunsa näppärästi Vanhankaupungin Rataskaevu-kadulle.


Lukemieni kehujen jälkeen olimme päättäneet lounastaa Komprossorin pannukakkupubissa.


Paikka oli näemmä suosittu ja annokset tilattiin tiskiltä. Odotusajaksi annettiin noin 40 minuuttia. Hiukanhan tuo söi maissaoloajasta aikaa, mutta aika meni seurustelessa murun kanssa mukavasti.


Itse tilasin pannukakun (lätyn) fetalla, pestolla ja tomaatilla täytettynä. Maistuva ja täyttävä ateria, ehkäpä murun tilaama vastaava savulohella täytettynä oli hieman maukkaampaa kylläkin.


Ateria täytti aika hyvin ja meillä oli vielä pari tuntia myöhemmin laivalla tarkoitus nauttia vuosipäivä-illallinen. Ruokaa sai vähän sulamaan kävelyllä vanhankaupungin halki. Torilla näytti olevan kuusikin vielä pystyssä.


Matkalla satamaan kuljimme Estonian tapaturman muistomerkin "Katkennut linja" kautta. Olin vuoden ikäinen 1994 kun autolautta Estonia upposi vieden mukanaan satoja Viron ja Ruotsin kansalaisia...


Rica yritti etsiä kohtuuhintaisia saapikkaita Sadamarketissa. Sopivia ei löytynyt ja tulipa mieleen Viipurin kauppahalli Venäjän kuoromatkalta kun myyjät tuoteitaan tyrkyttivät rohkeasti.


Sadamaturgin piipahduksen jälkeen palasimmekin laivalle. En tiennytkään että alus oli matkan varrella vaihtanutkin firmaa....


Näytön mokasta huolimatta Viikkarin vanhin se oli edelleen.


Rosella on kyllä niin sympaattisen näköinen vanha rouva retro-lookkinsa kera.


Laivaanmennessä pitikin laivan vieressä vielä kiertää alaspäin alemmalle rampille takaisin päin. Huvittavaa. 


Tallinnassa laivaan-nousu tapahtui kannelta 5.




Hetken levättyämme oli taas Riikan hyttiin kertynyt porukkaa ja Camilla lähti kanssamme päivälliselle laivan Ala carte ravintolaan La Roseen, joka oli tehty Bistro buffetin yhteyteen omaksi pieneksi tilakseen.


Menu olikin mukavan laaja kun valikoimissa oli mm Vikingin Nordic menua, mutta itse päädyin tutumpaan lihapuolen ateriaan ja Rosellan legendaan: Pippuripihviin.


Ruokajuomaksi nautin alkohollitoman Torresin Natureo valkoviinin. Makeus ja muu maku tulee hienosti esiin ilman alkoholia ja sen verran hyvää tuo oli että tax freestä piti pari pulloa kotiin hakea.


Laivan pippuripihvi ei ollut myöskään pettymys ja hyvää kastiketta kera hyvien ranskalaisten.


Kiitos mukavan tarjoilijan ja ahvenanmaalaisen(?) laivakeittiön, vuosipäivä-illallisemme Rosellalla oli herkullinen ja onnistunut. Hienoa että pienelle alukselle on tehty mahdollisuus vähän hienompaankin ruokailuun.




Kiertelimme taas aluksen myymälät läpi kullan kaa ja jotain pientä lähti mukaan. Hyvänolosia Viking Line goes WILD tarjouksia oli ympäri myymälää.


Matkan loppupuolella ajattelimme nauttia vähän jälkkäreitä Seaside Cafessa.


Kaikki istumapaikat oli kuitenkin viety niin kuka meitä kielsi noita hyttiinkään viemästä.


Ennen Helsinkiin saapumista menin moikkaamaan vielä hytin 4120 bailuluolaan ja saatinhan tuonne tungettua yli tusinan verran laivafaneja. Riikka ja Joonas, voisitte tulevaisuudessakin pitää näitä kivoja hyttikemuja ;)


Hytistä hakemaan tavarat ja hyvässä sovussa ulos laivasta ja kohti kotia.


Vuosipäivämatkamme vanhalla laivalla kera muiden laivafanien meni loistavasti, aikaa vietimme kivasti kaksistaankin kun en matkalta postauksia someen tehnyt keskittyen enemmän toisiimme ja risteilyyn. Kiitos murulle ihanasta vuodesta yhdessä ja jatkoa tulee seuraamaan erittäin pitkään jos multa kysytään.

Kiitos myös muille matkassa olleille laivahöperöille. Itsellä jää nyt risteilyt alkuvuodesta vaan tuohon yhteen reissuun kun muut reissut on katkolla mahdolliseen Turkuun muuttoon asti kevätkesän aikana, joten joudun vaan somen kautta seuraamaan laivarintaman tapahtumia mm Tallinkin uuden Megastarin liikenteen aloitusta tulevana sunnuntaina.

Iso kiitos Viking Linelle kun toitte hetkeksi tuon Rosellan tuuramaan vanhalle reitilleen, jota tuo laiva kynsi Vikingin Tallinnan linjan ekana aluksena 2003-2008. Pienuudesta ja ihmismäärästä huolimatta piristävää vaihtelua tuolla välillä ja toivottavasti Rosella näkisi myös Vikingillä 40-vuotisjuhlansa. Se olisi hieno näyttö Vikingin laivojen käyttökelpoisuudesta vuosikymmenten ajan ja tilojen muunneltavuudesta ajan tarpeiden mukaiseksi. Miltähän näyttäisi myös vaikka Viking Grace vuonna 2053?  Kiitos Rosellan miehistö ja henkilökunta mukavasta ja onnistuneesta matkasta. Kyllä täytyy Ahvenanmaalla taas tulla käymään kun alus vielä liikenteessä on!

Hyvää talven ja vuoden jatkoa kaikille lukijoille. Toivottavasti jo loppukeväästä pääsisi kirjoittamaan uusista reissuista :)

-Reissukettu