keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Repun kanssa ympäri etelä-Suomea.


Viimeinkin sain taas mahdollisuuden viettää vapaaviikonloppua. Taksin viikonlopputyöni lisäksi olen opiskelun merkeissä jo kerran ollut työssäoppimassa paikallisessa pubissa viikonloppu-anniskelun rytmiä ja onhan tuossa oluen laskeminen ja valko-venäläisten valmistaminen tullut tutuksi.


Olin jo joulun alla varannut itselleni lipun vähän isompaan musikaali-tuotantoon Suomessa ja sen ympärille viikonlopulle hiljalleen punoutui sen verran ohjelmaa että järkevin reissuvarustus tällä kertaa oli vanha reppuni ja minimivarustus viikonlopulle. Reppureissuun siis!


Suuntasin perjantai iltapäivänä suoraan töistä Forssan linja-autoasemalle, josta suuntasin ensin kohti Turkua Koiviston auton pikavuorolla.


Kabus on tuttu näky Koiviston vuoroilla Turun tai Lahden suuntaan, mutta nyt vuorolla olikin ajossa vähän uudempi Kabus ja näitä autoja ei kuulemma viittä enempää ole tehty. Penkit olivat kuitenkin mukavat kuin niissä vanhemmissa malleissa ja yli tunnin matka Turkuun 10-tietä pitkin sujui mukavasti.


Hyppäsin bussista Nummenmäen pysäkillä, jossa ystäväni Johannes oli minua vastassa. Annoin ystävälleni yhden risteily-etukortin, jota en itse pystynyt käyttämään. Tiemme erosivatkin pian Caribian hotellilla, jonne ystäväni menikin työvuoroonsa.


Caribian bussipysäkille kurvasikin pian Fölin bussi. Föli-sovelluksesta päivän lippu kännykkään ja Kauppatorille pienille ostoksille.


Kauppatorilta jatkoin Kurjenmäen suuntaan ystäväni Riikan luo, jonka kanssa juhlimme hänen 24-v synttäreitä. Matkaan oli näitä kemuja ajatellen otettu mukaan sinihammas-kajari. Ystäväni ilahtui kovin synttärilahjaksi saadusta Snorlax-Pokemonmukista.



Alkuilta meillä menikin napostelessa, seurustelessa, saunoessa ja pelatessa pleikkarilla.



Myöhemmin teki mieli lähteä vähän viihteelle. Kauemmas keskustaan ei tarvinnut lähteä kun kaverin läheltä löytyi Ravintola Vapari, jossa oli perjantai-iltana myös Karaokea. Juomatkin olivat vähän edullisemmat kuin kalliissa keskustassa.


Karman Hyvää huomenta Suomi tuli hienosti ulos meikäläiseltä ja ravintolassa oli toinenkin synttäriporukka juhlimassa. Meininki oli hyvä ja muutaman jälkeen ennen puoltayötä oli hyvä hipsiä takaisin kaverin luo nukkumaan.


"Aikainen lintu säästölipun aikaiseen junaan nappaa" 5 tunnin yöunien jälkeen soikin herätys ja kamat koottuani olikin aika suunnata kohti keskystaa kiitettyäni kaveria hyvistä kemuista.


Klo 7 aikaan lauantai-aamuna oli Turussa rauhallista. Kaverin luo ja takaisin tuova bussi 12 vei mukavasti Humalistonkadulle asti.


Josta olikin vain kivenheitto Turun Rautatieasemalle. Alle tunnin sai rauhassa junaa odotella.


Vihdoinkin oli hyvä tilaisuus kokea yksi rataosuus, mitä ei aiemmin ole tarvinnut käyttää: Turun ja Helsingin välinen rantarata. Arkisin klo 8.23 vuorolla 978 kulkee Intercity juna ja lauantai-aamuna pääsi Pendolinon kyytiin.


Olin varannut paikan ensimmäisen vaunun Exra-luokasta.


Omalla yksittäispaikalla matka menikin mukavasti ja osastossa aamuvuorolla kanssani oli vain muutama ihminen, kun muuten laiturilta näytti astuvan junaan paljon muita viikonloppumatkalaisia. Rauhallisessa osastossa parituntinen matka meni mukavasti hyvää kahvia juoden ja ikkunasta rantaradan maisemia katsellen. Siinä 5 tunnin yöunien jälkeen selkänojaa taittaessa hiljaisuudessa oivalsin että paikkavalinta-oli mennyt täysin nappiin.


Ravintolavaunussa kävin istumassa aamiaisen verran. Kolmioleipä ja mehu ilman kahvia maksoivat euron enemmän kuin muuten tarjolla oleva all-day breakfast kahvin kera. Olisi sietänyt extra-luokan lipulla saada vähän alennusta sentään, kun kahvikin on istumapaikan vieressä. Muutenkin voisi lisätä extra-luokan arvoa hintaan kuuluvalla aamiaisella tai pienellä välipalalla. Extra-luokan lipun liitteksi pitkän-matkalaiselle voisi antaa kupongin ravintola-vaunuun ja asiakas saisi noutaa välipalansa sieltä. Mutta ei pysty, Suomi, pakko säästää, hintakilpailu. AAARGH!!! Damn you 2010.....


Junan matka-aika rantaradalla Turusta Helsinkiin ei ole paljoa nopeampi kuin esim Onnibussilla koko matka ykköstien motaria. Junalla matka kesti 2 h 5 min ja halpabussi taittaa matkan 2 h 15 min. Radan hidastavia tekijöitä ovatkin yksiraiteisuus, monet rajoitukset ja useat vuorot. Rantaradasta lukiessa luin että kehitteillä olisi Oikorata Turun ja Helsingin välille. Mahtaakohan toteutua?

Perille Helsinkiin päästiin kuitenkin ajoissa ja lepo junassa antoi mukavasti virtaa pitkälle päivälle edessä. Kiitos VR ja S978 Henkilökunta!


Helsingissä olikin pari tuntia aikaa ennen kuin piti Messukeskukseen suunnata. Siinä ajassa ehti ennen äitienpäivää ottaa kaupunkifillarin alle ja suunnata Hietaniemen uurnalehdolle viemään oman äidin haudalle kukkasen. Aika yksin olisi 12-vuotiaana jääty, ellen olisi kasvanut hyvässä sijaisperheessä Forssassa....


Nopein reitti messukeskukseen olisi ollut mikä tahansa lähijuna Steissiltä ja lyhyt kävely, mutta ajankuluksi hyppäsin 9-ratikan kyytiin, joka 25 minuutissa vei Messukeskuksen oven eteen.


Viimeinkin odotus joulusta asti palkittiin ja pääsin katsomaan Mamma Mia-musikaalia. Erityisen tästä versiosta teki se, että tarina oli viimeinkin suomeksi ja laulutkin olivat suomeksi ex PMMP:stä tutun Paula Vesalan kääntäminä. Musikaalista olen nähnyt myös  Meryl Streepin tähdittämän elokuvan ja Silja Line sponssasi meikälle myös 2015 talvella lipun Svenska Teaternin Mamma Miaan, joka oli silloin tietysti på svenska ja osa nautinnosta katosi kun ei tajunnut mille vitsille muut paremmin ruotsia taitavat nyt nauroivat. Vaikka show ei silloin niin massiivisissa puitteissa toteutunut,  menetteli se silti hyvin. Silloin päätin, että tämä on koettava myös suomen kielellä ja nyt lauantaina 5.5.2018 se tapahtui!


Näytöksestä ei tietenkään kuvia saanut ottaa, joten otin käsiohjelman sivuista muutaman kuvan. Useita varmaan kiinnostaa miten Mamma Mia ja Abba taittuu suomeksi. Tuossa listaa musikaalin tutuista lauluista ja käännöksistä. Omasta mielestä nuo toimivat loistavasti, vaikka sanojen kuulemiseen lauluissa vaikutti huonontavasti se seikka, että VR:n veturin ale-lipun paikka sijaitsi salin reunassa puolessavälissä 3000 katsojan katsomoa. Musiikki täytti kuitenkin tilan hienosti ja vaikka näyttelijöiden eleet eivät katsomon reunaan täysin välittyneet, oli kokemus silti upea. Dialogin sentään kuuli hyvin ja suomennostyöhön oli oikeasti nähty kunnolla vaivaa. Hahmojen suomalaisemmat nimet ja suomen kielen sananlaskut toivat tuttuun tarinaan hienosti toimivaa huumoria ja suomalaisuutta. Laulusuorituksissa nousi iho lähes jo heti alussa kananlihalle kun Sophien näyttelijä Petra Pääkkönen laulaa ekat säkeet "I have a dream" kappaletta. Silloin tiesin, että nyt on luvassa upea show. Myös Laura Voutilainen Donnan roolissa vetää hyvin ja laulusuoritukselle "The winner takes it all" suur-ylistys! 


Suomi on saanut viimein kunnon tilat isommille maailmanluokan musikaaleille ja muille produktioille Messukeskuksen Amfi-teatterista. Sitä mieltä on varmaan myös Mamma Mian muiden maiden tuotannoista tuttu tiimi, joka on mukana myös suomenkielisen Mamma Mian tuotannossa. Kyse on sentään maailmanluokan hitti-musikaalista, jonka 17. käännös vaatii vähän asiantuntijoidenkin mielipidettä. Suomen taiteellinen ryhmä ja alkuperäismusikaalin tiimi ovatkin saaneet kasaan aivan huippushown, jonka kävisin mielelläni katsomassa uudelleen...jos vain voisin!  Suomenkielisen Mamma Mian näytökset Helsingissä jatkuvat ainakin 2.6 asti ja suomenkielisiä lauluja ei tulla valitettavasti levyttämään. Mikä hieno mahdollisuus ja tuotto oheismyynnistä tuossa menikään tiimiltä hukkaan. Suomenkielistä Abbaa olisi sietänyt kuunnella enemmänkin.

Ei varmaan jäänyt epäselväksi että tätä Mamma Miaa ei voi kuin suositella! Liput musikaaliin löytyvät Lippu.fi sivulta.


Jatketaanpa matkakertomusta sitten eteenpäin. Mamma Mian jälkeen kaverini Pyry oli tulossa kohti Helsinkiä ja menin vähän matkaa P-junalla vastaan Malminkartanolle, josta tulimme sitten autolla takaisin Stadiin kuulumisia vaihtaen.


Ajelimme Hernesaaren laiturille kuvailemaan Silja Europaa ja Princess Anastasiaa upeassa kevätsäässä. Laivamatka oli illalla luvassa, mutta ei Europan reissua tällä kertaa.


Kun auto oli saatu parkkihalliin, Pyry esitteli yhden hienon näköalapaikan Sokos hotelli Tornin parvekkeeltä 14. kerroksesta. Hienot olivat maisemat Stadin yltä mutta jono tiskille ja 5 euron pieni kokis ei ihan houkuttanut jäämään pidemmäksi aikaa.


Hienossa kevät-säässä kelpasi kävellä kohti illan majapaikkaa, mihin tälläkin kertaa kelpasi hyvin Viking XPRS:in miniristeily Tallinnaan yön yli. Viking XPRS täytti 29.4 10-vuotta, joten risteily mukavalla punaisella laivalla oli paikallaan.


HEI ME RISTEILLÄÄN!


About kuukausi sitten Viking Line uudisti XPRS:in aikatauluja ja nyt laivan risteilyt lähtevät tuntia aiemmin Katajanokalta. Päiväristeily 11.30 ---> 10.30 ja miniristeily puolestaan 21.30 ---> 20.30
Muutos on ihan mukava kehä-kolmosen sisältä saapuville, mutta esim Forssasta ei esim nyt enään kaukobussilla päiväristeilylle ehdi, vaikka tosin pari matkatoimistoa onkin kuljetuksia XPRS:in risteilyille alkanut tarjoamaan ympäri etelä-Suomea. Toisaalta paluu päiväristeilyltä kotiin tapahtuu nyt parempaan aikaan.
Miniristeilyllä muutos tarjoaa enemmän aikaa viihtyä laivalla illalla, mutta aikaistaa mahdolliselle aamiaiselle nousua. Helsinkiin alus saapuu ihan mukavasti 9.30.
Päivä Tallinnassa risteily ja aikainen lähtö-laivasta Tallinnaan klo 6 aamulla ei myöskään enään todellakaan houkuttele. Tämän konseptin Viikkari nyt ikävästi pelasi Tallinkin pussiin, jolla voi viettää yön Europalla Tallinnan suuntaan ja palata myöhemmin illalla Shuttle-laivalla Helsinkii.





Emme olleet viitsineet ottaa samaa hyttiä, kun Pyry kaveriksi ilmoittautui kun olin jo matkani varannut. Itselle olin varannut sen tutun. hyvin miniristeilyllä menettelevän B2S, Inside Piccolo Small hytin. Hytti on XPRS:in edullisin ja pienin hyttiluokka.(ylempi hyttikuva) Hyvät unet hytissä sai taas kerran kun siellä yksin matkusti ja hytin kokoon nähden isompi vessa tarjosi hyvän aamusuihkun.
Pyry kaipasi vähän isompaa kämppää ikkunalla, joten suosittelin hänelle A2P, Seaside standard-hyttiä samalta käytävältä oman hyttini kanssa ja saimme vastapäiset hytit hyttitoiveen myötä. Hytti oli muuten mukavan oloinen kahdella vuoteella nojatuolin kera, mutta sijaitsi juuri pelastusveneen kohdalla ja hytin ikkunasta näkyi muitakin näkymää rajoittavia tekijöitä. Olimme sitä mieltä että hytti 6608 pitäisi myydä Siljan tapaan B-hyttinä rajoitetun näkymän vuoksi.


Pyryn hytti-pettymyksen laannuttua oli mukava mennä kannelle katsomaan lähtö upeassa kevät säässä.


Pitkän päivän päätteeksi oli mukava päästä syömään. Ruokailemaan päädyimme Blue Deliin. Paljon on XPRS uudistunut 10 vuoden aikana, mutta muistaakseni Blue Deli on yksi laivan alkuperäisiä konsepteja ja se toimii.


Kokeilin grilli menusta Viking XPRS purilaisen, Viking Club plus jäsenenä irtosi tuosta lautasesta 15 prossan alennus. 14 tunnin valvomisen jälkeen oli battery-tölkki myös paikallaan. Nautimme myös vähän kuohuvaa äijien ajan ja 10-vuotiaan XPRS:in kunniaksi. Toiselle meistä laivan skumppa maistui ja toiselle taas ei. Mahtoikohan kaverillakin olla pitkä päivä takana kun ruoka ei maistunut niin hyvin kuin toiselle pitkään valvoneelle.




Yökerhon puolella oli alkuillasta hiljaista ja ihmettelimmekin missä kaikki lauantai-illan miniristeilijät olivat. Vai oliko lauantai-ilta tosiaan täynnä enemmän reittimatkaajia Tallinnaan.
Baarimikko sai aikaan maistuvan holittoman Pina Coladan, mutta kaveri ei saanut lasiin mieluisaa punaviiniä. Transsylvania-Bändi oli molempien mielestä vähän laimea, emmekä jaksaneet valvoa enään DJ:n biitteihin asti.



Klo 23 Viking XPRS saapui Tallinnaan ja menimme kannelle katsomaan satamaan saapumista.


FB:n laivaryhmästä selvisi yksi syy sille minne muut potentiaaliset miniristeilijät olivat kadonneet.


Silja Europalla oli meneillään Electric Carneval risteily ja siihen malliin välkkyi valot yökerhon ikkunoissa ja oli kannella porukkaa, että sielä se la-illan risteilykansa olikin. Kaunis laiva edelleen, vaikkakin soisin itse sille parempaa käyttöä kuin Tallinnan bilelaivana.

Söimme vielä pientä yöpalaa Blue delin puolella, mutta kaverin hytissä alkoi ennen puoltayötä olla sellaista jutun tasoa, että molempien oli hyvä mennä nukkumaan pitkien päivien jälkeen.


ZZZZZZZZ......"Hyvät matkustajat, Merimatkamme kohti Helsinkiä on alkanut"
Klo 7 aamulla ja tuo turkasen kuulutus turvaseikkoineen ja muineen raikaa hytissä kovaan ääneen. Sitä ei saa pois, sitä ei voi hiljentää ja laivayhtiön omaisuuden tuhoaminen sen hiljentämiseksi ei ole järkevä ratkaisu. Suomeksi, Ruotsiki, Englanniksi ja Eestiksi. Eipä tuon viisi-minuuttisen jälkeen enää kauheasti nukuttanut...etenkin kun heräsi ajatus, miltähän ulkona näyttää.




Ja upealtahan Suomenlahdella näytti klo 7 jälkeen aamulla laivan lähdettyä Tallinnasta. Mutta toisaalta olisi voinut nukkua kunnon unet Stadiin asti.


Selfie 10-vuotiaan kanssa. Yhtä pitkään en ole itse XPRS:illä käynyt vaan meidän yhteiset reissut ovat alkaneet heinäkuussa 2013, Kun entisen parisuhteen tiimoilta päädyttiin tällä laivalla Päivä Tallinnassa risteilylle. Eli heinäkuussa tulee meille 5 vuotta yhteisiä muistoja täyteen ja sille kuulle onkin reissu sopivasti Animeconin väliin varattu.


Tällä kertaa en ollut varannut aamiasta pitempiä unia ajatellen, mutta aikaisin herättyäni sai Blue Delistä myös kolmarin ja kolan kannelle haukattavaksi hienossa säässä. Kyllä kelpasi.



Matkatoverin vielä nukkuessa, kiertelin vähän kuvaamassa. Illalla ei ehditty laulella Karaokea Viking's Inn Pubin puolella.


XPRS:in yksityiskohta, mihin laivan kuvissa kiinnitin huomiota, kun se aloitti Helsinki-Tallinna välillä 2008. Iso ikkuna ravintolakannelta ja toinen puolisko alakerran Tax Freen vieressä.



Portaikot kuvineen ja hyttikäytävät näyttävät tällä laivalla kanssa kivoilta.


XPRS:in miehistötaulu.

Laivan saapuessa Helsinkiin olikin hyttikannelta rauhallista poistua ja taas oli yksi "kelluva hotelliyö" takana XPRS:illä. Matkatoverin mielestä hieman mönkään menneessä yöreissussa oli parasta vain seura. Kiitos myös Pyrylle hyvästä matkaseurasta, mutta itse pitää kehua hyvää XPRS-hampparia ja hyvää palvelua yökerhon puolella. Hyttikin menetteli taas, kun ei kaivannut kuin pienen hytin nukkumiseen.

Olisinkohan 2013 vuodesta lähtien ainakin kymmenkunta kertaa XPRS:illä käynyt erilaisilla risteilyillä ja lisää on varmana punaisia Tallinnan-reissuja tulossa!

Kiitos XPRS:in henkilökunta ja miehistö ja nähdään taas heinäkuussa!



XPRS:iltä lähdettyä, jäimme sataman viereen kuvaamaan saapuvia laivoja. Ensin saapui Silja Symphony toiselle puolelle satama-allasta.




Sitten saapui Mariella kesä-aikataulussaan Katajanokalle klo 10 aikaan.




Hengailimme vielä Pyryn kanssa aamupäivän Kluuvin ja rautatieaseman nurkilla. Seuraan liittyi myös Pyryn kihlattu ja mukava aamupäivä meillä olikin.


Puolen päivän aikaan piti ottaa metro alle ja suunnata tapaamaan sukulaisia Itikseen.


Kuulumisia tuli vaihdettua isoveljen ja isovanhempien kanssa Raxissä syödessä.


Suvun jatkaessa kohti muita menoja, ajattelin että voisi kaupunkifillarilla sotkea Sörnäisistä pätkän Kamppia kohti, mutta eipä toiminut pyörä-asema ja ei vapaita pyöriä lähiasemilla. Se siitä fillaroinnista ja ratikka alle.


Kampissa kohtasin vielä pikkuveljeni matkalla kohti kotia vanhempieni luo ja matkustimme samalla bussilla koti-Forssaan. Pitkän repun kanssa tallatun päivän ja tapahtumavilkkaan viikonlopun jälkeen kelpasi istua rennosti parin tunnin pätkä Satakunnan liikenteen kyydissä kotiin.
Kiitos Koiviston Auto ja Satakunnan liikenne mukavista matkoista taas kerran.

Forssa-Turku-Helsinki-(Tallinna yöllä)-Helsinki-Forssa. Tulihan siinä 400 kilsaa repun kanssa reissattua. Nyt nokka kohti mm kesätöitä ja kesän conitapahtumia!