keskiviikko 29. elokuuta 2018

Lentofiilikset: British Airways ja hotelliesittely: Doubletree by Hilton - Islington





Äskeisen Lontoon matkan tiimoilta kirjoittelen vähän myös ajatuksia British Airwaysin lento-kokemuksesta ja samaten myös hotellistamme.

 Brittiaksenttia jo koneessa: Fiilikset British Airwaystä.

British Airways valikoitui meille lentoyhtiöksi selkeästi edullisen hinnan vuoksi. Matkan varasimme BA:n lento + hotelli pakettina hyvään hintaan talvi-alennuksilla jo tammikuussa ja meille jäi vielä jonkun verran rahaa pohjallekin matkakassaksi.
Lontoo - Helsinki välillä lentää myös Finnair, jonka aamulento suurella ja uudella A350-koneella kyllä kiehtoi suuresti, mutta yhtiö oli jo tammikuussa hinnoitellut itsensä ulos meidän matkahauissa ja tammikuun messualet eivät tarjoushintoja Lontooseen tarjonneet.
Katselimme jonkun verran myös Norwegianin lento + hotelli paketteja. Norwegian lentää Lontoossa eteläiselle Gatwicin kentälle, ja äkkiäkös sieltäkin olisi junalla keskustaan hurauttanut, mutta BA:n diili oli meidän silmään parempi.

Matkan varaaminen BA:n sivulta sujui mukavasti ja matkalle sai reilusti maksuaikaa maksamalla ensin edullisen pantin(?) (Deposit), jolla matka oli lähes taattu, kunhan loput maksaisi about kuukauden ennen lähtöä. British Airwaysin hotellipakettiin kuului myös kivasti molemmille 23 kilon matkalaukut ruumassa. Mikä helpotus kun ei tarvinnut miettiä kotona ja hotellilla, mahtuuko kaikki nyt about johonkin 10 kilon käsimatkatavaroihin. Helsinki-Vantaalla lähtöselvitystiskillä kyllä selvisi että tuo 23 kiloa tarkoittaa myös käsimatkatavaroita..GENEROUS BAGGAGE ALLOWANCE TOSIAAN! :D Ennen matkaa varattiin myös viereiset istumapaikat koneesta, niin saataisiin varmasti olla vierekkäin tyttöystävän ekoilla lennoilla.






Lähtöselvitys tehtiin tiskillä, vaikka myös British Airwaysillä sen voi tehdä 24 h ennen lähtöä verkossa, mobiilisovelluksella tai lentokentän lähtöselvitysautomaatilla. Mutta näkipä ensikertaa lentävä kumppanikin miten homma käy perinteisesti. Passi tiskille, laukut hihnalle ja menoks. Puhelimeen oli ladattu myös British Airwaysin sovellus, joka pääsikin check in kokeiluun paluumatkalla.



Lento BA0795 lähti portilta 33 ja koneena jo aiemmin mainittu Gin Tonic eli G-TTNC. Kone oli yksi yhtiön uusimpia, muutaman kuukauden vanha Airbusin 320neo.


Matkustamo ei vanhemmasta A320-koneesta paljoa poikennut, mutta etuosassa oli enemmän korkeampia BA:n nykyisiä perus-istuimia ja taaempana koneessa vähän matalampia jakkaroita (suoraan tehtaalta?) Hyvä oli noissakin istua. Euro Traveller-luokan (Economy) paikkoina meillä olivat 21E ja 21F. Muru sai lentää molemmat lennot ikkunapaikalla ja paikkavalinta meni nappiin hieman siiven takaa, niin näkyi maisemiakin siiven vierestä.


Tässä kohtaa matkaa alkoikin jo englannin kielikylpy, Osa henkilökunnasta ja kuulutuksista tuli suomeksi kapteenin puhuessa täysin brittienglantia.


Pieni onnenkantamoinen menolennolla: käytäväpaikka jäi tyhjäksi.


Rullaten kiitoradan päähän ja ilmaan. Toinen huomionarvoinen asia uudessa A320neo koneessa oli pyöreämmät winglet-siivenkärjet. Moottorimelu oli perusluokkaa eikä lentokokemus muuten poikennut tutusta A320-koneesta. Infonäyttöjä ei koneessa varmaan ollut ja niistä olisi kaivannut tietoa mm missä kohtaa lennettiin. BA ei myöskään vielä tarjoa kaikilla euroopan lennoilla Euro Traveller-luokassa Wi-fiä, joten muutaman tunnin some-vapaata aikaa yhdessä vierekkäin saatiin viettää yläilmoissa.



Ilmaista lentokoneruokaa ei tälläkään firmalla ole näkynyt varmaan sitten vuoden 2016. Myynnissä oli Marks and Spencer keittiön voileipiä, snackseja, juomia ja vain pari vaihtoehtoa lämmintä purtavaa. Palvelu purtavaa tilatessa oli ystävällistä ja syötiin aamupalaksi voileivät ja loman kunniaksi vähän kuohuvaa myös. Leipä ei ollut ehkä parhaimmasta päästä, mutta makuaistihan huononee 10 kilsan korkeudessa eri ilmanpaineessa, niin tuokin oli tieteellisesti selitetty. Huomionarvoinen asia BA:n lennoilla välipalaa ostaessa on, että käteinen ei kelpaa, vaan maksut hoidetaan joko yleisillä maksukorteilla tai lentoyhtiön kantispisteillä: Avios-pisteillä.


Lentoajaksi oli merkitty vähän yli 3 tuntia mutta alle puoli tuntia etuajassa me Lontooseen saavuttiin. Parempi se näin päin viikonloppumatkalaisille kuin tunteja myöhässä.




Paluulento BA798 meni lähes samalla kaavalla. Koneena G-EUUY, A320.


Euro Traveller luokassa oli tässä koneessa modernit istuimet säädettällä pääntuella. Paikkoina paluulennolla myös 21E ja 21F


Jalkatilaa oli muuten kummallakin lennolla hyvin meidänpituisille (175 cm) ja Ricallekkaan ei ahtaanpaikan kammo lentäessä iskenyt. Tylsää vaan kuulemma meinasi tulla muutaman tunnin istuessa. Paluulennolla istahti myös käytäväpaikalle brittiläinen business-mies läppärinsä kanssa.


Paluulennolla saatiin myös viimein sitä kaivattua matka-infoa matkustamon näytöistä ja kirsikan kakun päälle upealle Lontoon-matkalle toi mm Gordon Ramsayn ja Rowan Atkinsonin tähdittämä osittain koominen mutta asiallinen turva-video. Upean brittinäyttelijöiden tähdittämän turvanauhan voit katsoa täältä


2 tyytyväistä turistia jätti Lontoon taaksensa ja Oxford Streetin ja Heathrown tutkiskelun jälkeen kelpasi istahtaa muutamaksi tunniksi.



Infonäytöistä oli mukava seurata matkan etenemistä. Uutisia tai mitään sarjoja ei noista näytetty lentoinfon lisäksi.


Ennen ajomatkaa Forssaan, kelpasi taas nauttia erimakuinen voikkari ja sokerilitkua.



Paluulento lähti Lontoosta vähän myöhässä, mutta ei onneksi tunteja myöhässä. Helsingin yön valot vielä lennon loppuun toivat upean päätöksen yhteiselle lomalle.

Lentoyhtiökokemus British Airwaysillä oli omaan makuuni harvaan lentävänä aika perus. Kehut annan ainakin reilusta käsimatkatavaramäärästä (23kg). Yhtiö on myös maailman suurimpia lento-yhtiöitä ja Heathrown kautta vaihtaen pääsee lentämään brittien siivin moneen eri maailmankolkkaan. Lentsikka-bongarille mieluista on myös se että BA:n suuremmista koneista pidemmillä reiteillä näyttää löytyvän Boeingin 747, 777 ja 787 koneita. Yhtiö liikkennöi myös osaa reiteistä maailman suurimmalla matkustajakoneella Airbusin 380:llä.
Nuhteita en anna kuin Euroopan lennoilla Wifin puutteesta, vaikka ei tuo maailman-loppu ollutkaan.

Loppu-arvosana 4/5. Lentäisin uudelleen ja harkitsen vahvasti pidemmillä matkoilla reittien ja suuren kiinnostavan laivaston myötä.

 

 Suklaakeksejä ja huippupalvelua: Fiilikset Doubletree by Hilton hotellista. 




British Airwaysin hotellivalikoimista meidän silmiin osui neljän tähden Doubletree ketjun hotelli  Islingtonissa. Noin 4 kilsan päässä Westminsteristä pohjoiseen. Kulmakarvat kohosivat vielä ylemmäksi kun lukaisi hotellin nimen uudelleen: Doubletree by Hilton - Islington. Elikkäs yksi Hiltonin alaketjuista, saatiin siis kokeilla viimein Hiltonin suurta ja kehuttua ketjua.
Sen verran kehun jo että hotelli oli aivan nappivalinta ja kohtuuhinnalla saatiin majoittua ei niin kaukana keskustasta peräti neljän tähden majoitusliikkessä vaikka jo kolmekin tähteä olisi riittänyt.


 


Hotelli sijaitsee siis Islingtonin kaupunginosassa. Busseja keskustaan kulki ohi muutama mm. Paddingtonin suuntaan ja läheisiltä pysäkeiltä kulki myös busseja hyvin mm Camdenin ja Victorian suuntaan. 5 minuutin kävelyn päässä oli myös Angelin underground asema (Northern line) ja alle vartin kävelyn päässä oli myös King's crossin asema. (Piccadily line Heathrowlle) Sijainti ja yhteydet 5 / 5 siis.


Hotellille saavuttiin about 11 aikaan paikallista aikaa ja huoneita ei vielä ollut vapaana, mutta laukut saatiin säilöön ja hoidettua muutamat check-in muodollisuudet. Hotellilta löytyy myös Ala carte ravintola Marco Pierre, aulabaari Bar 60, kuntosali ja mm executive-huoneiden asukkien käytössä oleva Executive lounge, jossa tarjoillaan hintaankuuluvaa aamiaista ja välipalaa.


Myöhemmin huone-avainta noutaessa meille tarjottiin myös lämpimät suklaa-cookiet. Kiva pieni ele Doubletree ketjulta.


Koska Lontoon visiittimme kesti vain viikonlopun niin huoneelta ei muuta kaivattu kuin hyvää sänkyä. Huoneeksi oltiin valittu hotellin edullisin Double guest room ja ilman aamiaisia, kun ajatus oli kokea lontoon fiilistä mm. pubiaamiaisilla.

Huone oli vähän parempi kuin odotimme ja tilava! Kokoa tuolla huoneella oli lähes 25 neliötä. Alkuun harmitti kun ikkunasta ei avautunut näkymä vilkkaalle Pentonville roadille, mutta loppujen lopuksi maisema rauhalliselle takapihalle ja kujalle kelpasi hyvin, kun oli päivät ympäri kaupungin hektisyyttä ihmismassoja. Rauhallinen leposija kaupungin tutkiskelun välissä siis. Sänkykin oli mukava kaikinpuolin. Telkkari löytyi myös, vaikkei sitä paljoa katseltu enää uupuneina kaupungillä kiertelystä.


Booking.comin ja Doubletree ketjun sivujen kuvien perusteella Guest roomeissakin oli kylpyamme, mutta tämä minun piti varmistaa sisäänkirjautuessa. Jostain kumman syystä meille ei löytynyt kuin huone inva-vessalla, jossa oli matalampi kylpyamme. Inva-piirteestä kerrotiin jo tiskillä ammeesta kysyessä emmekä antaneet sen suotta haitata. Olipa sitten tilavampi kylppäri ja ammeessa kelpasi lillua pitkien lontoon päivien päätteeksi. Lontoon vessat ovat kyllä oma jännä lukunsa, kun pienestä vivusta painamalla nuo vedetään. Toisen mielestä vessa ei vetänyt tarpeeksi hyvin, vaikka itsellä ei tuossa ongelmaa ollut. tekniikkakysymys? No mainittiinpa tuosta respaan ja oi miten meidän (olematon?) vessapulma oli hyvitetty kaupungilta palatessa seuraavana iltana. 


Kylpyhuoneesta löytyi myös Verbena and Lavender hygieniatuotteita.


Huoneesta löytyivät myös perinteiset kahvin ja teenkeitto välineet. Keksikin oli kahvin kanssa tarjolla. Jääkaappi huoneessa myös oli mutta ei täytenä minibaarina. No, saipa sitten senkin täyttää Lontoon herkuilla.

Tilava huone, mukava sänky, kylpyamme ja rauhallinen sijainti. Ei oltais parempaa huonetta voitu tälle visiitille löytää.

Sitten vähän mainintaa hotellin muista palveluista.


Aulabaarissa tuli käytyä vain kerran kun perjantaina hotellille löydettiin. Reissun ainut lähes pakollinen Gin Tonic tuli tuolla nautittua.

Kuva: Rica Tapio

Toisen Lontoon-päivän jälkeen jaksoi muru poiketa hotellin kuntosalilla ja kyllä sielä rauhaksiin kuulemma hyvän treenin sai.


Hotellin Marco Pierre ravintolassa oli tarjolla aamiainen, lounas, Afternoon tea ja päivällistä. Kaksi kertaa tuli tuolla käytyä, Afternoon teen ja aamiaisen merkeissä ja mukava paikka kyllä. Aamiaisen sai lauantaille lisättyä vielä sisäänkirjautuessa ja hyvä aloitus siitä saatiin pitkään lontoon päivään. Aamu-unisena ei tullut otettua kuvausvälineistöä mukaan aamiaselle, mutta perinteisen englantilaisen aamiasen ainekset löytyivät ja croissanteja, hilloja, mehuja. Leivänpäällisten valikoima ehkä olisi saanut olla parempi.


13-16 välisenä aikana ravintolassa tarjoillaan myös Englannin perinteinen iltapäivätee. Tätä herkkuhetkeä löytää Lontoosta kuulemma monista hotelleista ja ravintoloista. Meidän hotellin iltapäivätee vaikutti kohtuuhintaiselta kun sitä ennakkoon tutki ja ennen matkaa tein Marco Pierre ravintolaan tuosta varauksen. Lisämaksusta aveciksi tuohon sai myös kuohuviiniä tai shamppanjaa.

Taisin jo aiemmassa postauksessa kehua tuon hotellin afternoon tean ja hyvä se tosiaan oli. Kehut hyville voikkareille ja skonsseille.


Vilkas Pentonville Road ja hotellin julkisivu iltahämärällä.


Hotellin aula oli tyylikäs ja moderni.


Aulan yksityiskohtia.


Viimeisen kuvan myötä myös maininta hotellin hyvästä palvelusta, joka toi kirsikan kakun päälle meidän ekalle Hilton-kokemukselle. Toisen matkapäivän aamuna tehtiin kaupungille lähtiessä maininta mahdollisesti huonosti vetävästä vessasta ja huoltomiehen kerrottiin piipahtavan.
Kaupungilta palatessa huoneessa odotti pari pientä suklaalevyä ja "with compliments" kortin takaa löytyi pahoittelut viallisesta vessasta. No enpä tiedä alkoiko se vessa vetää sen paremmin, mutta kiva pieni ele, vaikka en tiedä oliko meillä todellista pulmaa tuon kanssa. Tulipa vielä sähköpostiinkin tuosta pahoittelut. Pitääkö tässä ihailla Hiltonia vai brittiläistä palvelu-kulttuuria?

Toinen maininta hyvästä palvelusta tulee kotiinpaluupäivän aamusta. Kahvia keitellessä muru onnistui polttamaan käsivartensa vedenkeittimen höyrystä. Sen verran oli kipua käsivarressa että soitin huoneen puhelimessa olleeseen Careline numeroon ja kerroin tilanteen. Hotellin careline tosiaan ratkaisi pulman lähettämällä tyylikkäästi pukeutuneen henkilökunnan jäsenen huoneeseemme tuomaan viilentävää geeliä suurien pahoittelujen kera. Kun käteen ei enään nii paljoa sattunut, pakattiin kamat ja tsekattiin itsemme hotellista ulos. Kohti viimeistä Lontoo-päivää lähti kaksi turistia, jotka olivat todella tyytyväisiä hotelliinsa.

Hyvä sijainti ja yhteydet, hyvät huoneet, ja ystävällinen huolehtiva palvelu. Hotelli täytti todellakin ketjun moton "make it right" kriteerit. 5/5. Paras hotellikokemus hetkeen. Palaamme mielellämme Hiltonin asiakkaaksi myöhemminkin ainakin Doubletree ketjun osalta.

Heräsikö kysymyksiä British Airwaysin lennoista Suomesta? Tai äsken kuvailemastamani majoitusliikkeestä? Jätä kommentti :)

British Airwaysin kotisivulle - Lennot ja hotellit englantilaisin siivin

Hiltonin Doubletree ketjun sivulle

-Reissukettu





















sunnuntai 26. elokuuta 2018

London calling!

                                       

Tätä matkaa oltiinkin odoteltu pitkään...jo varmaan lähes vuodesta 2012, kun meikä sai ylioppilaslakin päähänsä ja äiti sanoi että ylioppilaslahjana mentäisiin sitten joskus viikonlopuksi Lontooseen. No äitiä ei enää myöhemmin kiinnostanut reissuun osallistua ja yksinkään en matkaan halunnut lähteä joten tämä reissu jäi odottamaan oikeaa hetkeä.

Ja se hetki koitti vuonna 2018, kun säästöissä oli jo toiselle matkaanlähtijälle eli nykyiselle avopuolisolle hyvin rahaa. Äidin lahja kun kustansi reissun vain omalta puolelta lentoineen ja hotellin kera. Tammikuussa alkoikin sitten aiheen "lentomatkat ja hotellit ulkomailla" opiskelu kun ensi kertaa piti noita varailla ja hintaviidakosta Trivagojen, Ebookersien ja muiden palveluntarjoajien keskeltä noita etsiä vieraasta kaupungista kohtuulliseen hintaan.

Siinä Booking.com, Finnair, Tjäreborg, Norwegian ym sivuja tutkiessa yksi sivu meillä lopulta tärppäsi ja valintamme tälle matkalle oli British Airwaysin sivujen BA:n lento+hotelli-paketti. Mikäpä parempi tapa aloittaa Lontoon matka kuin brittiaksentilla jo lentokoneessa ja kun toisen kerran tarkisti hotellin nimen niin kulmakarvatkin kohosivat. Doubletree by Hilton...kappas nyt meni paljon kuultu ja kehuttu Hilton-ketju meillä testiin.

Yli puoli vuotta matkaa odoteltiin ja Lontoo, kun on yksi maailman suosituimpia kaupunkilomakohteita, niin tietoa kohteesta löytyi runsaasti netistä, youtubesta ym. Matkaan valmistautumen ja kohteen tutkiminen ennakkoon olikin helppoa.

Lentoina meillä olivat edulliset perjantain aamulento ja sunnuntain iltalento. Julkisilla ei noilla aikatauluilla Forssasta kentälle kuljettu joten kamat autoon ja menox.





PERJANTAI 10.8



Aikaisin aamulla ajoimme auton lentokentän lähimaastossa sijaitsevaan Flyparkiin, maksoin vielä tiskille kympin extraa avainsäilöstä ja siitä että joku muu saa ajaa auton hiekkakentälle. Näin meidän tarvitsi vain napata laukut kuljetuksen kyytiin ja 5 minuutissa pikkubussi hurauttikin T2 viereiselle bussipysäkille. Kuskilta sai myös hyvin ohjeet paluuta varten. Flypark toimi sen verran hienosti tuolla reissulla, että tuli jo varattua uusi pysäköinti syyskuun lyhyemmälle lento-matkalle.


Viiden aikaan aamulla ei Helsinki-Vantaalla vielä ruuhkaa ollut. Nyt pääsi Ricakin lentokentälle. Tytöllä oli edessään ensimmäinen lentomatka.


Mennessä tehtiin lähtöselvitys perinteisesti tiskillä ja jätettiin laukut ruumaan. Turvatarkastus sujui myös luontevasti ja päästiin kiertelemään kenttää. Siitä onkin 3 vuotta kun täällä on lentoa odoteltu, vähän vaikutti kenttä tuossa ajassa muuttuneen.


Internetissä olin lukenut The Oak Barrel Pubista ja pitihän tuo kokeilla. Brittisiideriä klo 6 aamulla? Why not.


Matkakassaa ei lentokentän liikkeisiin kulutettu vaan siirryttiinkin kohta passintarkastukseen ja toiselle puolelle terminaalia Non-schengen alueelle. Passintarkastus kentällä oli itselle uusi juttu, kun aiemmin on vain lennellyt tuonne Euroopan Schengen maihin.


British Airwaysin uudenkarhea A320neo. G-TTNC = olkoon hänen nimensä siis Gin Tonic


Ulkoapäin kone näytti uudemmalta mm pyöreämmillä siivenkärjillään. Sisältä kone ei juurikaan poikennut perinteisestä A320-mallista uusia istuimia lukuunottamatta



Lento meillä meni mukavasti ja murukaan ei kärsinyt pahoinvoinnista tai ilmanpaineen vaihtelusta ekalla lennollaan. Wifiä ja koneessa infonäyttöjä vain jäin kaipaamaan. Onneksi sentään Lontooseen saapuessa ennen Heathrowlle laskeutumista lennettiin Lontoon keskustan ylitse.

 Kirjoitan lentoyhtiön ja hotellimme arvostelun myöhemmin omaan postaukseensa.


                                      
Saapumishässäkässä isolla Heathrown kentällä ei tullut otettua kuvia, mutta passintarkastus sujui hyvin ja laukutkin oli päässeet perille, joten seuraavaksi lähdettiin suunnistamaan Trains ja Underground kylttien suuntaan. Kerrankin oltiin maassa, jonka kieli on tuttua jo 3. luokalta asti ja hyvin hallussa. Pienen kävelyn jälkeen löydettiinkin paikallisen matkakortin "Oyster-cardin" automaatti ja ostettiin jonkun verran arvoa noihin viikonlopulle. Oysterista voin kertoa myöhemmin lisää. vallan kätevä Lontoossa.

Lontoon Metro eli Underground, Tube veikin meidät tunnissa Heathtrowlta keskustaan. Hämmennystä aiheutti vähän se että linja ei tuolloin ollutkaan ihan suora vaan meidän piti vaihtaa Piccadilly linen toiseen junaan Acton townissa. Muuten tube oli kätevä ja mukavat penkitkin istua. Joka linjalla ei näemmä ilmastointi junissa pelaa mutta vaikutti toimivan pitkällä Piccadily linellä


King's Crossilla noustiin maan pinnalle ja Google Mapsin ohjeilla löydettiinkin suoraan Pentonville roadia kävellen 10 minuuttia hotellille. Hotelliksi meille valikoitui BA:n valikoimasta Doubletree by Hilton Islington. Hotelli sijaitsi mukavalla seudulla Angelin ja Islingtonin alueella 4 kilsaa Thames-joelta pohjoiseen. Naapurustoa kelpasikin lähteä aamupäivällä tutkimaan kun saatiin check in tehtyä ja laukut säilöön. Hotellista tulen kertomaan lisää seuraavassa postauksesta ja oli muuten paras hotellikokemus hetkeen. Turhaan ei ole Hilton kehujaan ansainnut.


Lennolla aamulla nautitun voileivän jälkeen alkoikin olla jo molemmilla nälkä, joten suuntasimme hotellin vieressä sijaitsevaan The Castle Pubiin.

                                      
The Castle Burger annos. Piti kokeilemani Steak Pie annosta brittityyliin mutta oli päässyt loppumaan, no oli tässäkin sitä english touchia. Molempien syötyä saman annoksen lähti kaksi tyytyväistä turistia tutkimaan lisää Angelin ja Islingtonin seutua.



Perjantai päivä Lontoossa oli sateisempi, mutta muuten meitä helli kyllä hyvät kelit. Matka-opaskin varoitti että sää voi tuosta noin äkkiä muuttua.


Jonkinlaisen lenkin seudulla tehtyämme palasimme hotellille kellon lähestyessä kahta. Huone-avain käteen ja vilkaisemaan viikonloppukotia.


Huoneeksi oltiin valittu se edullisin eli double guest room. Huone sijaitsi toisessa kerroksessa ja tilava se ainakin oli.  Pitänee sanoa että täydellinen huone meille kaupungin tutkiskelun välissä.


Sängyn ja kylpyammeen testauksen jälkeen siirryttiin hotellin Marco Pierre ravintolaan, jonne olin tehnyt meille varauksen perinteiselle iltapäiväteelle. Itse en kovin teestä perusta, mutta tällä reissulla piparminttutee oli kyllä se juttu. Ystävällinen henkilökunta toi meille pian tarjoilutelineen täynnä erilaisia voileipiä, skonsseja, kermaa hilloa ja muutamaa kakkua. Suurin osa meille maistui ja ai että oli herkullisia skonsseja! 


Itselle maistui herkkuhetken palanpainikkeena vielä lasi Proseccoa.


Afternoon Tean jälkeen jatkettiin vielä vähän seikkailuja hotellin lähimaastossa. Kiitos mm. "City hacks for London" Youtube-kanavalle  siitä, että osasin ladata puhelimeen Citymapper sovelluksen, tuosta sovelluksestä näkyi hienosti seuraavat esim, King's Crossille menevät bussit ja meidänhän hotellin läheltä ja vierestä noita kulki hyvin.


Tämä sininen kortti eli Oyster-card oli kätevä viikonloppuvisiitillä. Kortti maksaa 5 punnan pantin ja sille ladataan haluttu summa rahaa. Ekakertalaisina pistettiin sisään 30 puntaa ja vähemmälläkin olisi viikonloppu pärjätty, sillä yksittäiset matkat oysterilla ovat halvempia ja lontoon liikenteen alueilla (zones) on myös päiväkatto (gap), jonka yli ei enää rahaa kortilta vedetä matkojen ylittyessä päivän aikana. Esim päivän matkat zoneilla 1-2 (meidän hotelli ja keskusta) maksavat vajaan 7 puntaa päivässä Oysterilla. Toki meidän piti ottaa huomioon myös matka Heathrowlta zone kuudelta keskustaan.


Doubledecker oli Lontoossa nyt korkattu ja päästiin King's crossin asemalle.


Wow.


Kun on kasvanut lapsuutensa Harry Potter-elokuvien kanssa ja lukenut edes pari noista kirjoista, on Lontoon matkalla asiaankuuluvaa käydä King's Crossin Harry Potter kaupassa laiturilla 9 ja kolme neljännesosaa. Jonkin aikaa saatiin jonottaa sisään (kyllä, sinne piti jonottaa :D) mutta ei sentään niin kauaa kuin fanit siihen tolpalle Tylypahkan pikajunan laiturille. Muutama ostos tuli tehtyä.

Liike itsessään oli jo nähtävyys ja ensikosketus meille siihen faktaan, että Lontoo on turistien ja asukkaitensa ylikansoittama kaupunki. Onneksi kaupunki tarjoaa kuulemma paljon muutakin kuin niitä tunnettuja perinteisiä turistirysiä.


Kiertelimme vielä jonkun aikaa aseman seutua ja pian kahden lähes 18 tuntia valvoneen turistin piti päästä hotellille lepäämään.


Harry Potter liikkeestä lähti itselle Rohkelikon tuvan huivi ja muru osti puolestaan Hermionen taikasauvan ja Hedwig-pöllöpehmon.

LAUANTAI 11.8


Hotellin sängyssä meille tulikin uni hyvin ja päätettiin aiempana iltana alottaa pitkä Lontoo-päivä sittenkin varmasti hyvällä ja täyttävällä hotellin aamiaisella. Aamu-unisena ei tullut tuonne muistettua ottaa kännykkää kameralla mukaan, mutta aamiainen oli hyvä ja sellainen mitä britti-aamiaiselta voi odottaa. Lauantai-aamuna oli varmaan monessa hotellissa samanlainen aamiashälinä, mutta syötyä saatiin ja huoneessa valmistauduttiin vielä päivän Lontoon seikkailuihin.


Citymapper-sovellus löysi meille sopivan bussin ja päätettiin hurauttaa ens alkuun kohti Victoriaa ja Green parkia. Kun meikä sai pähkäillä mitä kautta ja miten meidän kannattaisi kaupungilla kulkea, Rica sai vaan seurata mukana ja pelailla Pokemon Go:ta, jota tyttö jaksaa vielä ahkerasti hakata sen sensaatiomaisen ilmestymisen jälkeen kesällä 2016. Lontoo on varmana muuten pelin pelaajien unelmakohteita lukuisilla Pokestopeilla ja saleilla.



Bussin 38 reitti veikin meidät Islingtonista Piccadilly circuksen läpi Green parkin viereen. Bussi ohitti kuuluisan Piccadilly Circuksen risteyksen mutta ei löydetty niitä kuuluisia mainosvalotauluja, vai katsottiinko me pöhköt sitten väärään suuntaan.


Jäätiin pois bussista Hyde Park Cornerissa ja ajatus oli siitä kävellä Green parkin läpi kuningattaren virka-asunnolle Buckinghamin palatsille, mutta jotenkin me turistit onnistuttiin kiertämään tuo puisto-alue siltä väärältä puolelta, eli kuningattaren aidatun puutarhan ympäri, no löydettiinhän me viimeinkin ensin lähelle palatsia sijainneeseen Royal Mews liikkeeseen, jossa myytiin matkamuistoja Buckinghamin palatsiin liittyen.


Kassaneidiltä kysyin vielä, että nähtäisiinkö tänään kuuluisa vahdinvaihto, mutta oltiin liikkeellä juuri sinä vääränä päivänä niistä joka toisesta päivästä Ma-ke-pe-su.


Palatsin portit ja aidat osoittautuvat myös turistirysäksi, no pitihän meidänkin nähdä hänen majesteettinsa virka-asunto omin silmin.


Elokuusssa Buckinghamin palatsiin järjestetään myös maksullisia opastettuja kierroksia, mutta me viikonlopputuristit jätimme tuon seuraavaan kertaan. Upean palatsin vilkaisu ja yhden vahdin pihalla marssin näkeminen riitti tälle kertaa.


Palatsin läheiseltä tube-asemalta säästettiin vähän jalkoja ja suunnattiin kohti Westminsteriä seuraavalle asemalle.


Ikoninen Big Ben kellotornikin löydettiin....remontissa tosin.


Westminsterin sillan ylitys olikin jännää. Ylikansoittuneella sillalla tuli vastaan ainakin 5 ellei jopa 6 mahdollista turistihuijausta samaa-kuppipeliä eri järjestäjiltä, joista olin ennakkoon lukenut (Kiitos Rantapallo-sivuston) Noita ei lukemani mukaan kannattanut jäädä seuraamaan ettei joku pitkäkyntinen äkkiä tyhjennä taskuja kun itse seuraa pelin ja pallon menoa kupeissa. Onneksi meillä sentään oli hotellihuoneessa kassakaappi ja päiväbudjetti ja muut tärkeät hyvin säilötty vetoketjutaskuissa taskuvarkauden suuri uhka huomioiden.




Sillan päästä löydettiinkin tiemme kuuluisan London Eyen luokse, Lauantain ruuhkan lävitse löysimme tiemme London eyen river cruisen lippujonoon. Oltiin tuohon tehty varaus ja maksut ennen matkaa, joten luukulla päätettiin vielä säästää vähän aikaa ja maksoin vähän ekstraa Priority boardingistä, jolla päästiin seuraavan risteilyn jonon ohi ja saatiin valita parhaat paikat laivan kannelta.


Päätettiin kuitenkin jäädä uloskäynnin lähelle ja kohta laiva lähtikin 40-minuuttiselle kierrokselleen. Matkassa meillä oli myös hyvä huumorintajuinen opas, joka kertoikin meille jokiristeilyn aikana nähtävyyksistä Thamesin varrella.


London Eye.


The Shard, yksi Lontoon korkeimmista rakennuksista


Tower Bridge, maailman kuvatuin silta.


"Ollakko vai eikö olla?" Thamesin varrella sijaitsi myös Shakespeare Globe


Jokiristeilyn jälkeen päätettiin noutaa myös ennakkoon varatut London Eyen liput ja tuon jälkeen tavattiin läheisessä puistossa yksi Lontoossa asuva suomalainen tuttava Anette. Waterloon alue ei ollut keillekkään meistä tuttu, mutta löysimme tiemme Wellington-pubiin lounaalle sidukan kera. Voileipä maistui hyvin ja saatiin siinä pubin hälinässä vähän kuulumisiakin vaihdettua kohta "ammattiin valmistuvan" Norwegianin lento-emännän kanssa. Paljon onnea urallesi taivaalla Anette ja kiva kun ehdit tavata.




Palasimme takaisin London eyen lipputoimistoon. Ennen Aneten tapaamista oltiin päätetty vielä kohottaa VIP-tiskillä ennakkoon ostetut Fast-track liput Champagne-experience kierrokseen pienellä lisämaksulla. Oli muuten kannattava korotus lauantain turistiryysiksessä!

Kierros alkoi meillä klo 17 ja ennen tuota meidät ohjattiin odottamaan lipputoimiston toisen kerroksen Eye loungeen. Rauhallisessa loungessa ilman turistiryysistä sai odotellessa ostaa vielä marjaisen samppanjadrinksun ja myöhemmin shamppanjakierrokselle ilmoittauneet tultiin loungesta hakemaan hostin (emännän?) toimesta. Meidän ryhmän host olikin mukava täti joka johdatti meidän ryhmän rauhassa London eyen kyytiin olemattoman fast track jonon kautta ja kapseliin päästiin lähes heti puolen tunnin maailmanpyötäkierrokselle. Jo pelkkä fast track lipun varaaminen london eyehin säästää reippaasti aikaa, kun saa ohittaa suurimman osan peruslipun ostaneiden jonosta.


Kapselissa alkoikin sitten shamppanjatarjoilut upeiden maisemien kera. Shamppanjana noilla London Eyen kierroksilla ja Eye Loungessa tarjottiin Pommeryn Royal brut merkkiä.



Rica olisi halunnut nuo maisemat nähdä yöllä, mutta käsitin, ettei noudettuja lippuja saanut käyttää mihin aikaan vaan kohteen ruuhkaisuuden vuoksi. Meidänkin piti odottaa pari tuntia seuraavaa shamppanjakierrosta. jolle oli tilaa. Seuraavalla kertaa ehtii sitten löytää jonkun näköalapaikan öisten Lontoon maisemien kera.


Buckinghamin palatsi.


Westminster Palace.

Shamppanjakierros London Eyessä oli mukava kokemus ja pakko kehua myös lipun hintaan kuulunutta 4D näytöstä lipputoimiston teatterissa. Suomen elokuvateattereihin verrattuna tuolla koki hienot 4D-efektit, kun 3D-lasit toivat hahmot kankaalla lähes silmille.


Waterloosta suunnattiin sitten vielä Undergroundin kyydissä Camdenin kaupunginosaan, jota Anette oli suositellut.


Karkkikauppa, jossa myytiin mm amerikkalaisia makeisia.


Makeisliikkeestä löytyi myös tyylikäs hattu matkamuistoksi ja yleiseen käyttöön meikän tyyliin sopivasti.


Käveltiin jonkun aikaa Camdenin kaduilla ja paljon tuolla olikin erilaisia turistikrääsäliikkeitä ym..



Meillä alkoi olla pitkä päivä taas takana ympäri Lontoota ja Costan kahvila pelasti uupuneet.


Kuten Suomen Helsingissä ja Turussa, oli täälläkin kaupunkipyöriä, mutta noihin vaati kai jonkun oman kortin noita käyttääkseen.


Illalla alkoikin vielä sataa ja hypättiin kahvilan läheiseltä pysäkiltä bussiin, joka vei hotellin viereen, edelleen, ylistykseni Citymapper sovellukselle.


Hotellilla pieni välikuolema....



Päätettiin vielä viettää iltaa tutuksi tulleessa The Castlessa hotellin vieressä. Siiderien ja iltapalan jälkeen käytiin yhdeksi yöksi huoneen mukavaan petiin unille.

SUNNUNTAI 12.8

 Lontoon ekakertalaisille tuli taas hyvin uni silmään ja virkeinä taas pakattiin laukut paluulento huomioiden. Aamukahvia keittäessä muru onnistui polttamaan käsivartensa lievästi, mutta pian huoneen puhelimella Careline-numeroon soittamalla apua tuohonkin pipiin saatiin, kun respasta meille vähän palosalvaa ja sidettä tuotiin.



Rican käsivarsi oli päässyt yli pahimmasta ja laukut oli pakattu. Check outin jälkeen hypättiin bussiin ja suunnattiin kohti Paddingtonia.


Ennen nukkumaanmenoa olin etsinyt meille netistä matkatavara säilytyksen Paddingtonin aseman seudulta. Käsitin ettei terrorismiuhan takia juna-asemilla olisi matkatavarasäilytystä, joten bongasin Nannybag sivustolta paikan, mihin saatiin laukut päiväksi talteen. Laukut jäivätkin pienen kioskin takahuoneeseen Paddingtonin aseman vieressä. Jänniä nuo Nannybag-säilytysten sijainnit.


Lähes kadun toiselta puolelta löydettiin heti hyvän oloinen pubi aamiaiselle.


Rica tykästyi tällä reissulla kovasti Lontoon pubien tunnelmaan ja pitihän niissä se Lontoon aamiainen kokea aidoimmillaan. Molemmat päädyttiin taas perinteiseen English Breakfast lautaseen.


Hyvän aamiaisen jälkeen päätettiin taas Aneten suosituksesta seuraava kohde ja tällä kertaa sinne mentiin Lontoon ikonisella taksilla. Ikonista mustanväristä autoa ei Hiltonin jonosta saatu, vaan piti ottaa se eka värikäs pirssi.


Hyvin on tilaa matkustaa noissa Hackney mallisissa autoissa. Lontoon taksikuskit myös varmana osaavat perille, kun koulutukseen kuuluu 4 vuotta katujen tutkimista ennen taksiluvan saamista.
Matkan hinta oli kanssa kohtuullinen ja muistin jopa jättää tippiä. Tippaaminen on lontoossa kohteliaisuus, mikä kannattaa osata ravintoloissa ja mm takseissa.


Ja niin se kuski veikin meidät toivottuun paikaan: toiseen päähän kuuluisaa Oxford Street ostoskatua.


Oxford Streetin kierros aloitettiin edullisesta vaatteiden tavaratalosta Primarkista..muutaman kerroksen myymälästä löysi matkakumppani hyviä löytöjä.


Pari liikettä tuolla kadulla kierrettii lisää ja saavuttiin Oxford Circuksen nurkille.


Regent streetin varrella sijaitsee Euroopan suurin lelukauppa. 5-kerroksinen Hamleys.





Ja tulihan nuo kerrokset äkkiä kierrettyä. Matkamuistoksi tietty pieni lego-doubledecker. Ja King's cross ei näemmä ole ainoa paikka mistä löytää Harry Potter tavaraa, sitä löytää varmaan ympäri Lontoota lelukaupoista.


Vähön katseltiin ympärillemme myös värikkäällä Carnaby Streetillä.


Liberty Mall.


"Oh hello, and who might you be?"


Kun ostoskierros vilkkaalla ostoskadulla vei taas mehut, niin Paddingtonille palattua käytiin taas kahvilassa.


Välipalan ja cofeiinilatauksen jälkeen napattiin laukut säilöstä ja aloitettiin kotimatka Paddingtonin asemalta.


Jos helteitä olisi vielä riittänyt niin tunnin matka lentokentälle helteisessä tuubissa ilman ilmastointia ties kuinka täynnä ihmisä ei ihan houkuttanut. Päätin siis varata ennen matkaa meille liput paluuseen lentokentälle Heathrow Express junalla. Junia kulkee about vartin välein Paddingtonilta Heathrowlle ja toiseen suuntaan ja matka kestää vain vartin.


Matkalaukuille oli omat hyllynsä ja Express-luokassa riitti hyvin tilaa. Junasta löytyy myös vähän kalliimpi First Class sanomalehdillä ja yksittäisillä istuimilla. Kuinkahan moni tuollaista palvelua kaipaa vain vartin matkalla? Matka meni ripeästi suoraan Heathrowlle ja hyvin toimivat liput kännykän näytöltä. Liput kannattaa varata reilusti ennakkoon alennuksineen, sillä meidän liput viikon ennen matkaa maksoivat about 22 puntaa per nokka (verrattuna Tubeen 6-7 puntaa about) No junista diggaavana oli tämäkin kokemus ja matka 3-terminaalin viereen meni mukavasti. Ehkä me näin saatiin myös puoli tuntia enemmän aikaa Lontoossa ennen kotimatkaan.


Kylttejä seuraten löysi hyvin asemalta terminaali 3:een, josta operoivat Suomeen ainakin Finnair ja British Airways. Aamulla oltiin kokeiltu ekan kerran tehdä lähtöselvitys puhelimitse ja saatiin silti bag drop tiskiltä se perinteinen paperilippu...no hyvia matkamuistoja nuo lentoliput.
Turvatarkastuksessa oli porukkaa ja hyvin sieltäkin suoriuduttiin ja päästiin tutkimaan yhtä maailman vilkkainta lentokenttää. Perus dutyfreen lisäksi tuolta bongasi muutaman luksusvaateketjun ja mm Harrodsilla, tunnetulla Lontoon tavaratalolla oli täälläkin piste.


Ravintola-vaihtoehtoja riitti ja kentällä olisi ollut mm jonkinlainen liukuhihna sushkiravintola YO!, mutta me päätettiin istahtaa tunniksi Strada ravintolaan syömään Pizzat ja pastat. Olimme ekaa kertaa lentokentällä ala carte ravintolassa ja ruoka maistui. Pastaa sienikastikkeella ja kanalla. NAM!


World duty free.


Ennen kuin lennon portti ilmestyi tauluille ja puhelimeen hankittuun Heathrow sovellukseen, oli aikaa vähän kierrellä liikkeitä. Glorious Britain liikkestä lähti mukaan muun muuassa BA:n A380 pienoismalli.


Koska Heathrow on massiivinen kenttä niin tosiaan, siellä pitää odottaa että lennon porttikin näytetään. Tämän jälkeen on sopivaa siirtyä portille, joka taulussa näkyy. Meidän portille ei sentään ollut pitkä kävely ja niitäkin riittää Heathrowlla 10-20 matkoina portille ostosalueelta.


Paluussa meillä oli koneena G-EUF, A320.


Tällä lennolla oli infonäytötkin ja brittijulkkiksia kun ei ollut matkalla nähty niin BA korjasi asian vielä lentokoneessa näyttämällä turvavideon, jota tähdittivät mm Gordon Ramsay ja Rowan Atkinson.


Forssa mainittu! torilla tavataan!


Paluulento sujui hyvin myös ja ennen puoltayötä laskeuduttiin Suomeen. Kentällä noukittiin laukku ja passintarkastuksen kautta Alepaan, josta sopikin sitten tilata tekstiviestillä Flyparkin auto hakemaan parkkipaikalle.

Viikonloppukohteeksi Lontoo oli mielestäni kiva, ja tuonne voisi palata vielä joskus pitemmäksikin aikaa. Perusturistinähtävyydet ovat näkemisen arvoisia, vaikkakin täynnä turisteja välillä. Ja jäihän meillä noita nähtävyyksiä ja paljon kaupunkia vielä näkemättä, joten pitänee joskus palata.

-Reissukettu