maanantai 29. kesäkuuta 2020

Pitkästä aikaa Ahvenanmaalla


Varoitus: Seuraava teksti käsittelee myös aihetta Covid-19 ja sen vaikutuksia. Jos aihe tulee jo korvista ulos niin palaathan tähän kirjoitukseen vaikka myöhemmin.

Kesä on tullut ja tätä kirjoitellessa ulkona onkin meneillään taas yksi helleviikko. Äskeisestä reissustakin jäi vähän palaneen ihon kirvelyä, mutta hyvin on selvitty. Enemmän ehkä harmittaa koiran puolesta, kun ei viitsi pitemmille lenkeille näillä säillä viedä.

Toukokuun lopusta alkaen Suomen hallitus alkoi purkamaan myös matkustusrajoituksia ja mielenkiinnolla tätä kaikkea on uutisista lukenut. Laivafanina olen myös seurannut mielenkiinnolla kun etenkin virolainen Tallink on järjestänyt nopeasti uusia reittejä vallitsevan matkustuskuplan mukaisesti. Viking Linen siirrot tässä kohtaa ovat olleet vaisumpia, mutta hyvä oli juuri lukea että yhtiön kaikki alukset palaavat heinäkuun alussa liikenteeseen

Juhannukselle ei suunitelmia juuri ollut, mutta tyttöystäväni pyysi autoa muutamaksi päiväksi viettääkseen juhannuksen vanhempiensa luona. Itsellä olisi ollut tylsää kotona muutama päivä, joten pitkästä aikaa availin laivayhtiöiden sivuja hahmottaakseni vähä tekemistä jussiksi.
Ahvenanmaalaisen ystäväni kuvista ja ehkä Viikkarinkin mainonnasta innostuneena, varasin parin päivän varoitusajalla itselleni vuorokauden reissun Maarianhaminaan. Ahvenanmaalle oli jo tehty muutama saaristo/piknik-risteily vuoden 2016 pidemmän käynnin jälkeen niin nyt oli aika käydä saarella jopa maissa taas.


Matkaan lähdin juhannusaattona. Kotoa Pansiosta ajaa Turun satamaan about yli viidessä minuutissa.
Menomatka turusta tehtiin 31-vuotiaalla Viking Amorellalla.


Korona-epidemia on jo hyvään suuntaan lievenemässä päin ja Ahvenanmaa on tänä kesänä turvallinen lähimatkakohde. Jos pelottaa, miten laivalla tai terminaalissa voi tartuntoja välttää niin ei hätää. Tämän kesän ajan näitä ohjeita on joka näytöllä ja nurkassa niin ei pöpön olemassaolo voi päästä unohtumaan. Kyllä tää pöpöjauhanta ja käsidesi alkaa itselläkin tulla korvista ulos, mutta sen olemassa olo on nyt karu tosiasia. Ilman koronaa olisin tän reissun sijaan varmaan suunnannut Helsinkiin kokeilemaan Victoria I alusta 11 h päiväreissulla Tallinnaan. Ongelma ei ollut laiva, tai Viro, vaan Helsinki ja kaupungin 10-kertaiset tartunnat turkuun verrattuna. Eiköhän sinnekin ensi kuussa uskalla mennä jo. Elintarvikealalla työskennellessä pitää vähän varovainen olla.


Terminaalissa ei tunkua ollut ja laivaannousukin sujui ilman isompaa ryysistä. Tällä kertaa matkustin edullisilla kansipaikoilla, joten vein laukun matkan ajaksi lokeroon 7. kannen infoaulan viereen.


Olin positiivisesti yllättynyt kun laivalla oli jo pelikoneetkin osittain auki. Maissa veikkauksen masiinat taitavat näinä päivinä taas avautua muutaman kuukauden jälkeen.



Amorellan Fun Clubin tila oli avoinna matkan ajan, mutta baari oli suljettu.



Sää oli upea koko 36-tuntisen reissuni ajan. Laivalta puuttui vielä viihde muutamaa lasten ohjelmaa lukuunottamatta, mutta ulkokannella viihtyi matkan aikana hyvin.


Silja Galaxy lähdössä Turusta. Siljan ja Vikingin turun laivat ovat liikennöineet lähes normaalisti Ruotsiin korona-aikana. Reitti on ollut tärkeä huoltovarmuuden kannalta. Siljan laivat kulkivat huhtikuussa Kappelskäriin ja palasivat kohta Turku-Tukholma reitille.


Kotikaupunki jäi vähäksi aikaa taakse ja edessä oli merimatka...pitkästä aikaa.


Tulihan pelikoneestakin jotain ulos ensi yrittämällä


Amorellan ravintoloista avoinna olivat Bottega bar ja Ala-carte.


Olin yllättynyt kun tilava seaside cafe oli kiinni. Koronaa ajatellen ihmiset pakkautuivat nyt helpommin 8.kannen arcaden kahden avoimen ravintolan läheisyyteen,


Kahvilan istumapaikat olivat kuitenkin avoinna.


Saunat olivat Amorella ja myös paluussa Gracella suljettu.


Lepotuoli-osastolla oli alkumatkan ajan rauhallista.



Victory Pub oli alkumatkan suljettu, mutta 9.kannen perällä sijainnut kansibaari palveli koko matkan.



Matkaa varatessa olin yllättynyt kun Premium-aamiainenkin oli jo varattavissa. Tarkistin asian Vikingin FB:n kautta ja saatuani vastauksen teinkin matkavarauksen.

Jos ei pysty laivalla hetkeen nauttimaan viihteestä, panostetaan sitten ruokaan. Viking Line on muuttanut joksikin aikaa Amorellan ja Gracen premium-aamiaisen pöytiintarjoiluksi.


Tän laivan erikoisaamiainen alkoikin jo tulla tutuksi tarjoilijoiden kasvoja myöten, joten oli kiva nauttia tällaisesta vaihtelusta. Idea oli aika samanlainen kuin kilpailevan firman brunssilla. Takamus tuoliin ja ystävälliset tarjoilijat hoiti loput.


Nyt oli lupa juoksuttaa tarjoilijoita. Onneksi maissa loppui 22.6 Buffet-kielto.


Ensin tuotiin eteen leikkelelautanen ja leipäkori, josta löytyi leipää, jotain korppua ja karjalan piirakoita.


Lämpimistä valitsin perinteisen. Eli munakokkelia, pekonia, makkara ja tomaattia. 3 kuukauteen en ollut aamiaispekonia saanut ja nyt sitä oli lautasella vain yksi siivu. Olisi pitänyt pyytää lisää ellei kokonaisuus olisi ollut jo muuten täyttävä.


Annoskoot olivat kohtuulliset ja palvelu loistavaa. Viereisen pöydän pariskunta tuumasi myös, että tässä oli rento loman-aloitus. Tällaisesta pöytiintarjoillusta aamiasesta voisi nauttia useammin, myös punaisilla laivoilla.


Pieni ruokalepo istumasalongissa.


Sattuneesta syystä käsidesi on nyt muotia, niin myös punaisten myymälöissä.


Muodista oli hyviä tarjouksia, mutta vaikka tuolla hetken kierteli ei silmiin osunut mitään heti houkuttavaa. Myymälästä lähti myöhemmin mukaan korvatulpat ja pari pulloa vettä.



Lisää skumppaa juhannuskoristetulla aurinkokannella.


Missähän kohtaa Viking Line oli laivan kuohuviinin Mezzasta vaihtanut.



Ulkokansien puolesta olin tyytyväinen tänkertaiseen laivavalintaan. Amorellan ja Gracen ulkokannet on paljon tilavammat kuin Siljan laivojen tällä reitillä.



Laivoille myydään tänä kesänä rajoitetusti paikkoja (puolet normaalista kenties?) joten alkukaaoksen jälkeen tilaa oli hyvin myös ottaa kuvia arkistoon ennen Viking Gloryn liikennöintiä tällä paikalla.


Myymälästä löytyi jotain ehkä jopa meikän töissä steriloimaa.


Koiranomistajana kiinnitin huomiota myös noin viiteen koiraan laivan kansilla ja yleisissä tiloissa. Seaside cafeeseen oli karvakaverit tervetulleita. Milloinkohan meidän pojan laivalle ottaisi.


Seaside cafeessa pidettiin matkan ajan muutama lastenohjelma. Itselle tila toimi hyvänä viileänä sisätilana somettamiseen.



Jossain kohtaa matkaa oli myös klassinen Amorellan pubi avautunut ja lisää virvoketta matkanratoksi.


Vähän ennen määränpäätä hain laukun lokerosta.



Turun Siljat kuvattuna upeassa kesäsäässä. Galaxy matkalla Tukholmaan ja Baltic Princess Turkuun.


Määränpään satamassakin oli vähän eri aluksia kuin yleensä.


Rosellaa ei ole yleensä nähnyt tähän aikaan kaijassa. Laiva vietti Juhannusvapaata näemmä.


Eckerön m/s Birka lepäsi omalla paikallaan. Laiva on tähän aikaan yleensä matkalla kohti Tukholmaa. Laiva lepäsi nyt kotisatamassaan ja saa nähdä milloin tuokin palaa liikenteeseen. Laivalla oli päivää paria aiemmin todettu Covid-19 tartunta. Olisikoha pitäny irrottaa köydet ja tuupata tuo merelle varmuuden vuoksi?



Ensimmäistä kertaa astuin ahvenanmaalle jaloin. Pari viime kertaa tänne on tultu joko tilausajobussilla tai autokannelta autolla. Google mapsia kun oli vähän selannut niin osasi suunnistaa läheiseen majapaikkaan.



Varasin edullisen yön Gästhem Kronanissa lähellä satamaa. Avaimet oli jätetty kirjekuoreen omalla nimellä odottamaan. Henkilökunnan näin ohimennen ja kuittasi huoneen maksetuksi. Tuo kohtaaminen jäi ainoaksi paikan henkilökunnan kanssa.


Muuten majatalo oli sitä mitä hainkin. Oma huone ja sänky riittivät tälle visiitille kun idea oli viettää aikaa kaupungilla. Majatalo kuten kaupunkikin oli yllättävän rauhallinen johtuen varmaan juhannuksesta ja koronan vaikutuksista.



Saatuani vähän kevyempää vaatetta päälle, suuntasin takaisin satamaan. Alue olikin jo kalman hiljainen Turun laivojen matkustajien lähdettyä. Ehti jo tottua laivan kannelta että täällä on hälinää.


Terminaalia vastapäätä sijaitsee Ro-No pyörävuokraus. Kyseessä on vuokraamoketju, jolla on muutamia pisteitä Maarianhaminassa ja ahvenanmaalla. Nettisivujen mukaan firma vuokraa peruspyöriä, vaihdepyöriä, mopoja ja jopa veneitä. Itse vuokrasin retron näköisen perus helkaman 18 euron vuorokausihintaan. Tarkoitus oli pyöräillä Maarianhaminan kaupungilla ja pyörä oli loistopeli majatalon ja kaupungin keskustan välillä. Palvelu vuokraamossa myös toimi hyvin ainakin englanniksi. Ruotsia en heti pitkästä aikaa uskaltautunut sönköttämään

Jos puhtia ja aikaa riittää, niin pyörän voi vuokrata pidemmäksikin aikaa. Esitteistä löytää hienoja pyöräretkikohteita ympäri saarta ja maasto on käsittääkseeni suht tasaista.


Suuntasin mankelin kohti merenkulkumuseota ja katselin hetken ympärille museon vieressä.


"Meri on tiemme"


M/S Birka oli kyllä hassu näky kotisatamassaan. No tiedänpä nyt mistä ton kyytiin pääsee ahvenanmaalla.


Merenkulkumuseo palveli juhannusaattona ja lipun ostettuani suuntasin eka museolaiva Pommerniin. 16 vuotta aiemmin olin tällä nelimastoparkilla käynyt pariinkin kertaan iskän kanssa kuoromatkalla.



Pommernille oli saattanut vuosien varrella ilmestyä uudistettuja infokylttejä ja muutama inter-aktiivinen osio.


Kierros museolaivalla oli kuitenkin mielenkiintoinen vielä alle kolmekymppisenäkin.


Merenkulkumuseossa teema oli vähän samankaltainen kuin Turun Forum Marinumissa, mutta focus oli tietenkin ahvenanmaan merenkäynnin vaiheissa. Esillä oli osioita laivanrakennuksesta, meriturvallisuudesta.


ja tietoa myös Ahvenanmaan matkustajaliikenteen syntymisestä.


M/S Athenan pienoismalli. Laivassa on paljon samanlaisia piirteitä M/S Europan kanssa. Käsittääkseni Europa olikin ns 3. kehitetympi sisar Kalypson ja Athenan jälkeen.



Toinen jännä alus museon tarinoissa oli 1902-1936 seilannut Herzgogin Cecilie. Seilattuaan maailman merillä alus oli vuonna  1936 ajannut englannissa karille ja pelastusyrityksistä huolimatta se päätyi hylyksi. Museossa oli esillä laivan kapteenin salonki.

Viking Line Clubin korttia vilauttelemalla saa tässäkin museossa 20 prossaa alennusta. Arvatkaa kuka unohti tuollaisen edun olemassaolon ja vielä Viikkarin kotisaarella, jossa osasta kahviloista ja nähtävyyksistä saa tuolla kortilla etuja.


Astuessani museosta ulos, etuoven eteen kaartoi punainen pösö-avoauto. Hetkessä tunnistin kuljettajan paikalliseksi kaverikseni Roopeksi, joka olikin joutessaan lähtenyt moikkaamaan meikäläistä. Mikäs siinä. Hyppäsin ekaa kertaa avoauton kyytiin ja Roopen kanssa vaihdeltiin kuulumisia ajelun ohessa.



Käytiin Roopen kanssa Lilla Holmenissa, joka näin rauhallisena juhannusaikana osoittautui kivaksi köyntikohteeksi. Kyseessä on siis puisto, jonka yhteydessä uimaranta. Kanihäkeissä ja lintuhäkeissä riittää ihmeteltävää kaiken ikäisille, itse en ollut nähnyt aiemmin papukaijaa ja tuota lintua piti tulla myöhemmin uudestaankin.



Molempien teki mieli jäätelöä, mutta usea paikka oli jussina kiinni. Roope muisti että Lemströmin kanavan luona olisi jätksikoju ja olihan sielä. Hyvien maisemien kera. Lemströmin kanava luo merkittävän oikoreitin Maarianhaminaan saaren itäpuolelta veneilijöille.


En ole muistaakseni koskaan nähnyt aitoa juhannuskokkoa, enkä muuten nähnyt tänäkään vuonna sillä Ahvenanmaan perinteeseen kuuluvat värikkäät juhannussalot. Ajeltiin lisää avoautolla etsien yhtä salkoa ja löytyihän yksi.


Roopella oli omat jussimenot, joten tiemme erkanivat. Oli mukava kuitenkin nähdä ennen seuraavaa viisuristeilyä. Roopen suosituksesta suuntasin pyörällä avoinna olevista paikoista illallisen haussa kohti merikorttelia.




Merikorttelista löytyy käsityöläiskeskus, museo ja Ahvenamaalaisia koruja myyvän Guldvivan liike.



Itseä kiinnosti tällä erää ahvenanmaalaisen huippukokin Michael björklundin idea kunnon pizzasta Pub Niskassa.


Cecilie pizza maistui hyvin. Vuohenjuustoa ja parmankinkkua. Pizzoja muuten kutsutaan täällä peltileiviksi. Oli kiva kuulla myös että kyseessä on ketju, jonka piste löytyy meiltä myös Turusta.


Täydellä vatsalla hyvän aterian jälkeen pyöräilin taas Lilla Holmenia katsomaan, eipä ollut mikään menomesta jussina auki.



Eläimiä oli hauska katsella.


Etenkin uteliasta papukaijaa.


Seuraavana päivänä olisi satamassakin nähtävää, joten etsin vielä pyörällä sataman vierestä lähtevän  polun huomisaamulle.


Klo 21 illalla oli poikkeusajan juhannuksena hyvä mennä jo levolle majataloon, kun yöelämä ei vielä sykkinyt. Päivä oli kuitenkin antoisa. Oli nähnyt paikallista kaveria ja vähän paikallisia nähtävyyksiä. Uni tuli hyvin oman huoneen joustinpatjalla, vaikka tyyny oli lituska.


Herätys soi jo ennen kasia. Vaatetta päälle ja pari välipalapatukkaa reppuun evääksi ennen aamiasta. Gästhem Kronanissa mainostettiin bookingin mukaan olevan aamiaista, mutta enpä tuota korona-aikaan nähnyt tai aqrvostelujen perusteella odottanutkaan.

Seuraavaksi  laivabongausvinkki Maarianhaminassa pidempään viipyvälle. Terminaalin vierestä laivojen laituripaikkoja kohden löytyy epämääräinen parkkipaikka, josta mäkeä alas aitojen välistä lähtee polku rantaa pitkin.


Jätin pyörän polun varteen. Myöhemmin polulla olisi tullut vastaan portaat. Löysin sopivan laivakuvauspaikan ja jäin odottamaan aamun korona-ajan vierailijaa.


Baltic Queen on liikennöinyt normaalisti Tallinna-Tukholma reitillä, mutta nyt korona-aikana alus tekee mm. päivä Maarianhaminassa matkoja Helsingistä. Laiva oli nyt saapumassa ekaa kertaa Tallinnasta Maarianhaminaan.


Sää oli otollinen laivabongausta varten. Pitkään aikaan en ollut tätä laivaa näin hyvin kuvannutkaan.



Laiva teki tutun U-käännöksen ja peruutteli ns Gracen laituriin.


Baltic Queen tuli itselle tutuksi vuosina 2015-2016, kun laiva teki 22-h risteilyjä Helsingistä Tallinnaan. Nykyiseen Europaan verrattuna tältä laivalta jäi ikävä vain kaksikerroksista Starlight-yökerhoa.

Baltic Queen tekee 7.7-11.8 tiistaisin risteilyjä Turusta Tallinnaan. Maissaoloaikaa Tallinnassa on 8 tuntia. Itsellä on varaus kaverin kanssa heinäkuulle tehty. Oli kiva lukea myös että lähtöjä lisättiin muutama reitin suosion yllättäessä.



Laivakuvauksen jälkeen alkoikin jo tulla nälkä. Mikään kahvila ei vielä ysiltä tahtonut olla auki, joten suuntasin Roopen vinkistä Shellille itäsataman viereen..
...
...vain  huomatakseni että lompsa oli jäänyt huoneeseen kaupungin toiselle puolelle.

Siinä turhautuneena pyörällä sotkiessani kiinnitin huomiotani terassiin, jonka pöydissä istui väkeä. Kvarter 5...Hei tännehän lähemmäs mä tuun syömään kun majatalolta palaan.


Henkilökunta kertoi että auki ollaan ja suuntasin sisälle. Pian tajusin että asetelma näyttääkin hotelli-aamiaiselta ja suuntasin respan tiskille aamiasta ostamaan. Maksettuani tuplahinnan Shell-paniiniin verrattuna kävi ilmi että olin päätynyt tunnetun Hotell Pommernin aamiaiselle. Ainakin vatsan sai täyteen aamiaisherkuilla.

Aamiaisen perusteella ainakin voin Hotell Pommernia suositella. Poikkeusaikana lämpimät ruoat annosteltiin keittiön linjastolta kokin toimesta. Muuten tarjolla oli mm. hyvää omppumehua, muoviin käärittyjä voileipiä, hedelmiä ja jugurtteja. Ainoastaan pekonia jäin kaipaamaan, mutta kyllä tällä täyteen tuli.


Eikä mun tarvinnut erikseen etsiä ahvenanmaan pannaria, sillä sitä sai aamiaiselta jälkkärinä.


Vein aamiaisen jälkeen pyörän satamaan odottamaan jos saisin laukun säilöön. Huone piti luovuttaa jo klo 11.



Muutamat kuvat Maarianhaminan terminaalista.


Ville Viking oli joutunut juhannuksena töihin.


Hain tavarat majatalolta ja jätin avaimen vastaanoton tiskille henkilökunnan puuttuessa.


Viron turistit olivat jo kaupungilla ja itse harmittelin kun ei ollut kolikkoja matkatavaralokeroon satamassa. Käteistä voisi nostaa keskustasta. Ongelman ratkaisuksi osoittautui mukava viereisen Ro-No pyörävuokraamon työntekijä, joka otti laukkuni talteen pariksi tunniksi, niin sain vielä pyöriä kaupungilla pyörän kanssa.


Suuntasin taas Lilla Holmeniin, tällä kertaa heittääkseni talviturkin Itämeressä.


Hyvin tuli taas uitua ja sää oli taas otollinen.


Uimisen jälkeen maistuu jätski.


Vilkaisin taas eläinaitauksia. Papukaija oli piilossa tällä kertaa, mutta nyt esiin oli tullut kilpikonna.


Colourful birdies.



Ennen satamaan paluuta kävelin Storgatanin läpi. Kadun varrelta löytyy erillaisia liikkeitä ja kahviloita.



Keskustan ostarilta Galleriasta löytää tuttuja ketjuliikkeitä ja mm Turun peruja olevan Hesburgerin.



Poikkesin matkamuistomyymälässä rikkomassa rahaa laivan säilytyslokeroon ja uskalsinpa kerrankin kassalla ruotsia puhua. Mukaan lähti Åland teemaiset lautasliinat ja shottilasit.



Vielä oli hetki aika kiertää keskustaa.



Kiipesin portaat ylös katsomaan kaupungintaloa.


13.30 aikaan oli hyvä suunnata satamaan ja palauttaa pyörä. Siljan laivat olivatkin jo tekemässä pysähdystään.



Tein lähtöselvityksen automaatilla ja kätevästi se kävi täälläkin.


Viimeksi olin tästä terminaalista lähtenyt Rosellan risteilylle vuonna 2016.


Kotiin palasin Viikkarin lippulaivalla, Gracella.



Laivaannousuputki avattiin laivojen vielä peruuttaessa laituriin ja hetki saatiin laivan vieressä odotella että silta oli paikallaan.


Jätin tavarat lokeroon. Kansipaikalla menisi lokoisasti myös paluumatka.





Kiitos Maarianhamina. Toivottavasti näemme taas pian. Ehkä syksyllä olisi jo yöelämässä ihmettelemistä ja muutama kahvila enemmän auki.



Gracella palveli 2 kansibaaria kansien 10 ja 12 perällä.



Katselin kun Amorella hiljaa erkani kohti Tukholmaa.


Ihmettelin myös kauempana ollutta alusta ja Marine Trafficin kautta selvisi että Baltic Queen oli mennyt merelle Turun laivojen ruuhkan tieltä.



Myös Gracella oli viihde-elämän keskus Vogue suljettuna.




Rockmore oli myös suljettu mutta sielä järjestettiin matkan aikana perheiden pienille ohjelmaa.


Ravintoloista Gracella palveli Cade Sweet and salty.


Olin yllättynyt että Oscar palveli myös ja listalla vaikutti olevan jotain tavainomasempaakin ruokaa.


2 euroa olisi säästynyt jos olisin tajunnut matkatavarahuoneen olemassaolon aiemmin.


Osa pelikoneista oli auki täälläkin. Tarrat muistuttivat turvaväleistä ja käsidesia oli ympäri laivaa tarjolla.

Gracen Confrence-tiloihin oli avattu muodin pop up myymälä. Vaatteet olivat samoja mitä olin jo Amorellalla tutkinut.


Eiköhän tämäkin viesti mene perille näinkin päin.



Istahdin aurinkokannelle drinkille, kun taas oli niin hyvä sää kannella istua.


Ruokailemaan päädyin Oscariin, missä rajoituksista huolimatta tilaa oli yhdelle ja sain oikein pöytäpaikankin.


Tarjolla oli perinteistä Menua, mutta itse päädyin yksinkertaiseen burgeriin. Plussaa oli että sen sai nyt nauttia ikkunapöydässsä hyvän palvelun kera.


Kun en tätä Amorellalla löytänyt niin tästä ravintolasta Gracelta löytyi. Viikkarin shamppanjaa.


Maisemat airistolla olivat taas nätit.


Hampurilainenkin maistui, etenkin kun pihvin sai mediumina.  Vaikka viihde ei punaisilla vielä pelannut oli ruoka laivoilla mennen tullen erinomaista.


Kannella osallistuin karkkibingoon, niin sai vähän jotain tekemistä matkalle. Lapsethan ne karkit sai, niin piti myöhemmin tuliaiset kaupasta hakea.


Kansibaarin tarjoilija suositteli japanilaista Asahi olutta, hetken mietin mitähän kuraa sieltä kaapista yritettiin pois saada mutta tämä vaalea lager osoittautui hyvin juotavaksi olut-nirsolle japani-viboineen.


Myymälässä käydessä ensimmäisenä tervehti hyllyllinen Kyrön fontilla koristeltua käsidesiä. Tää jopa hetken nauratti, että jopa Kyrökin yrittää tätä myydä.


Kun Korona-aikana oli suomen verot alkoholista maksanut, oli laivalla kyllä haaalpaaa pitkän ajan jälkeen. Esillä oli myös tarjouksia osan tuotteista mennessä vanhaksi. Merihinta on eri hinta


Mukaan lähti vähän tuliaisia kotiin ja mm kirpeitä Ahlgrens bilareita mitä ei maista löydy. Myymälässä oli kassojen lähellä myös karkkiale-laari.


Hain laukun lokerosta ja pakkasin ostokset kassiin. Turku lähestyi niin kauaa ei tarviisi laukkua enää raahata.


Istuin loppumatkan Infon viereisen näköala-ikkunan vieressä ja katselin tuttuja Ruissalon rantoja.


Ruissalon Kansanpuiston rannassa ei tänä vuonna vietetä perinteistä Ruisrockia. Saas nähdä kuinka tapahtuma-ala pärjää tän myräkän ylitse.


Maihinnousu tapahtui keskilaivasta kannelta 7.  Turun satamassa rajaviranomaiset tarkistivat kaikkien henkkarit sen suurempia kyselemättä. Bussikortti oli kateissa ja puhelimesta akku lopussa, joten nappasin taksin satamasta. Tulipa selville että taksimatka risteilyn jälkeen kustantaa yli 20 euroa.


Kotona odotti Hönö ruokintaa ja raikasta vettä. Tyttöystävä vietti vielä juhannusta Uudessakaupungissa. Itsellä oli iho vähän auringossa palanut niin nyt kelpasi olla kotona viileässä sisällä.

Maarianhamina 24 tunnissa ja päälle leppoisat Vikingin laivamatkat. Siinähän tuo juhannus hyvin meni ja sai erilaista tekemistä. Kesän risteilykalenteerinkin ilmestynyt jokunen reissu, saas nähdä vaan saako töistä nuo vielä vapaaksi.

Maarianhaminalle lämmin suositus vastuullisena ja turvallisena kotimaan lähimatkakohteena. Jos ruotsalaisten määrä laivalla tai saarella mietityttää niin muistutan että Ruotsin kansalaisilla ei ole lupaa matkustaa Ahvenanmaalle tai Suomeen kuin välttämättömistä syistä. Turvatoimet laivalla ja satamissa toimivat ja omalla toiminallaan voi vaikuttaa paljon.

Viking Line lanseerasi juuri Helsinki-Maarianhamina risteilyt M/S Gabriellalla ja Mariella siirtyy XPRS:in kaveriksi Helsinki-Tallinna välille. Turun laivoilla on mahdollista tehdö vuorokauden risteilyjä Tukholmaan ilman maihinnousua. Eli merille pääsee jo ja eiköhän viihde ja palvelut pikkuhiljaa normalisoidu.

Ja koska olen itse laivojen suhteen kaikkiruokainen, niin on myönnettävä että Tallink Silja on tehnyt upeat reitit kesäksi. Ohessa linkki Valkeiden laivojen blogiin uusista risteilyreiteistä ja toimista laivoilla.

Tallink Siljan risteilykesä 2020

Hyvää kesää lukijoille. Stay Safe!